Aika loppuu?

0

Kataisen hallitus tavoitteli hallitusohjelmallaan 250 uutta esitystä. Kolme ja puoli vuotta myöhemmin eduskunnan viime syyskauden alkaessa Stubbin hallituksella oli urakasta kesken vielä yli puolet. Tässä joukossa olivat hallituksen asettamat kärkihankkeet.

Asioita on siirretty ja pyöritetty käytettävissä olevan ajan takarajoille. Johtamista ei voi syyttää liiasta jämäkkyydestä. Nyt aika on loppumassa. Eduskunta jää vaalilomalle 13. maaliskuuta.

Kuntarakenteen muuttamisesta ei jakseta enää edes puhua. Sosiaali-ja terveydenhoidon niin sanottu sote-uudistuksen osalta epäilys on kasvamassa. Kuntaministeri Paula Risikko – Kataisen hallituksen sosiaali-
ja terveysministeri – veti sen alta mattoa pari viikkoa sitten Turussa.

Risikko arvosteli tehtyä valmistelua demokratian puutteesta ja katsoi sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen kuuluvan kunnille. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskisen puheista taas ei ole saanut selvää suuntaan tai toiseen. Valiokunnan lausunto on kuitenkin tulossa viikon päästä.

Käy tässä miten tahansa, hyvä on huomata, etteivät uudistuksen syyt ja tarpeet ole minnekään poistuneet. Pikemmin päinvastoin. Aikaa on uudistuksen kehittelyssä palanut monta vuotta. Tämänkin ajan olisi voinut toisissa oloissa käyttää paikallisten ongelmien ja kapeikkojen ratkomiseen sekä henkilökunnan koulutukseen.

Sosiaali-ja terveysmenot ovat kunnan menoista 50 – 60 prosenttia. Menot säilyvät, mutta palvelut ajatellaan tuotettavan maakunnan kokoisissa kuntayhtymissä, joita ohjataan noin miljoonan asukkaan järjestämisvastuulliselta alueelta. Sekin alue –sote-alue – olisi kuntayhtymä.

Ratkaisuun liittyvissä lakkautusuhan alaisissa sairaanhoitopiireissä on etunojassa tartuttu uudistuksen valmisteluun. Hyvä asia on, että jossain ollaan innostuneita. Kuntapäättäjiltä on ehkä jäänyt huomaamatta, että näin syntyvät organisaatiot soveltuvat hoitamaan jatkossa myös kuntarajojen puristuksiin joutuneet lukiot, perus- ja esiopetuksen kuten toisen asteen koulutuksenkin.

Tehokkuus ei parane yksin sillä, että rakennetaan isoja kokonaisuuksia. Ongelmia saattaa syntyä, kun viiden tilaajasote-kuntayhtymän pitäisi selvitä siten, etteivät menot ainakaan kasvaisi. Aalto-yliopistolaiset lisäsivät painetta ja povasivat mahdolliseksi jopa kahden miljardin säästöjä.

Kun iso kuntayhtymä tilaa palvelut toiselta isolta kuntayhtymältä, joissa kummassakin on samanhenkisiä päättäjiä, ne ovat kuin pukit kaalimaalla. Tällaisesta piti päästä läpinäkyvyydellä eroon.

Erikoissairaanhoito selviää kaavaillusta kyllä kunnialla. Samoin perusterveydenhoito, mikäli sitä tavoitteeksi asetetulla tavalla tuetaan ja resursoidaan. Mutta miten onnistutaan suurta paikallistuntemusta vaativassa sosiaalitoimessa, jossa liikutaan yksittäisissä hyvin herkissä yksilö- ja perhekohtaisissa kysymyksissä?

Kohta tiedetään, tarvitseeko näihin kysymyksiin hakea vastausta.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva entinen maaherra.

Rauno Saari