Penkkihiihtäjän juhlaviikot

0

Meneillään ovat penkkihiihtäjän juhlaviikot: Falunin MM-hiihdot ja ampumahiihdon MM-kisat Kontiolahdella ja siinä välissä vielä Salpausselän kisat.
Kirjoittaessani tätä Falunin MM-kisojen ensimmäisen viikonvaihteen jälkeen näyttää siltä, että niille, jotka kaipaavat suomalaisilta menestystä, edessä saattavat kuitenkin olla penkkihiihtäjän piinaviikot. Mutta vielä on toivoa ja ehkä viimeistään Kaisa…
Mistä sitten johtuu, että norjalaiset ovat niin paljon muita edellä ja ovat olleet jo pitkään? Selityksiä on useita: erinomaiset valmentajat ja valmennusmenetelmät, runsas raha, joka mahdollistaa laajat leiritykset, toisiaan tukevat lahjakkuudet, jotka seulotaan esille aikaisessa vaiheessa, valmennuksen tueksi viritetty lääketiede, muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Eikä sovi väheksyä norjalaisten perinteitä ja kansallista innostusta, kun on kyse hiihtolajeista. Kun on kerran käynyt Holmenkollenin kisoissa, on saanut vakuuttavan näytön norjalaisista hiihtokansana. Siksi ei ole ihme, että Norjassa nuoret hakeutuvat hiihdon pariin eivätkä esimerkiksi jääkiekkoon, kuten suomalaiset pojat.
Kun puolalainen Justina vihjailee norjalaisen Maaritin hauislihaksista ja astmalääkkeistä, se ylittää uutiskynnyksen erityisen helposti Suomessa, jossa muistetaan norjalaisten osuus Suomen hiihtäjien epo-käryissä Lahdessa 2001. Mutta en usko, että norjalaiset ottaisivat dopingin suhteen minkäänlaista riskiä. Kaikki keinot, jotka sallitaan, käytetään, kuten tekevät kaikki muutkin.
Ehkä on vain parempi katsoa peiliin epäilemättä muita. Onhan meilläkin yksittäisiä lahjakkuuksia kuten Niskasen sisarukset ja tietysti Kaisa Mäkäräinen. Mutta nuorten MM-kisat osoittivat, ettei jälkikasvua oikein ole. Ja hyvä kysymys on, miten onnistuttiin pilaamaan se nuorten lupaavien mäkihyppääjien joukko, joka meillä muutama vuosi sitten oli nousemassa huipulle.
Sitä paitsi Hiihtoliiton päättäjät ovat tehneet suuren ja pitkälle tulevaisuuteen kostautuvan virheen, kun he ovat päästäneet mäenlaskun ja hiihdon MC-kilpailut pelkästään maksullisille tv-kanaville. Se näkyy jo nyt siinä, että nuorten mäkiharjoituksiin tulee lehtitietojen mukaan vain muutamia pikkupoikia. Ei ole esikuvia, joita näkisi televisiosta. Tulevaisuus näyttää jäävän Ahosen Nicon varaan.
Kiitos Kaisa Mäkäräisen, ampumahiihdosta on tullut suosittu tv-laji. Suosiota tietysti lisää se, että ampumahiihdon MC-kisat toisin kuin hiihdossa ja mäkihypyssä näytetään Ylen kanavilla. Jos Kaisa menestyy Kontiolahden MM-kisoissa heti alussa, katsojamäärät kohoavat ennätyslukemiin.
Mutta onko sillä nyt niin suuresti väliä, mikä maa menestyy ja kuka voittaa? Katson mielelläni jalkapallon Mestarien liigaa, eikä siellä juuri suomalaisia näy kentällä. Hyvää ja jännittävää urheilutapahtumaa voi katsoa ilman kansallisia menestyspaineita. Eikö pikemminkin urheilusta tulisi saada liiallinen kansallinen uho kytketyksi pois?
Ei taida onnistua. Kansallislaulut voittajien kunniaksi ja valtavat lippumeret katsomoissa viittaavat ihan toiseen suuntaan. Urheilun avulla rakennetaan kansallista identiteettiä, eikä se ole huono asia. Sama pätee kulttuuriin. Ajatellaanpa, mikä voima kansallisella kulttuurilla oli esimerkiksi Neuvostoliiton alistamassa Baltiassa.

Kirjoittaja on hallintotieteiden tohtori.
Heikki Koski