Puutarhatunnelmoinnin varaslähtö

0

Joulupallot eivät olleet ehtineet edes vaatehuoneen ylähyllylle, kun postilaatikossa jo odotti kevään ensimmäinen siemenluettelo. Kotipuutarhureilla vuodenkierto on yhtä joutuisa kuin kodinsisustajilla. Joulukukat saavat väistyä kevättä enteilevien idätysten ja kylvöjen tieltä heti, kun valoa alkaa vilahtaa talviharmaan pilvipeitteen lomasta.
Olen kuullut monia järkeviä selityksiä, miksi puutarhanhoito ja hyötykasvimaan pitäminen eivät kannata. Aikaa kuluu liian paljon maata tonkiessa. Paikallisesta jättimarketista vihreän ja punaisen saisi vähemmällä työllä ja kokonaiskustannuksiltaan halvemmalla kuin omalla pihamaalla kykkiessä. Kotipuutarhan viljelyssä on kauhea vaiva, ja silti jänikset, linnut tai pikkuötökät syövät kaiken tai lähes kaiken viljellyn. Allekirjoitan tämänkin näkemyksen!
Vastalauseet ja hymähtely eivät ole kuitenkaan tappaneet kiinnostusta kotitarveviljelyyn, vaikka ajan kanssa joutuukin opettelemaan, missä asioissa olosuhteita vastaan ei kannata taistella. Jostakin syystä salaatinroippeiden kaiveleminen bioastiaan ei vain riitä tyydyttämään minun kotitarhuriunelmaani. Muurahaisten kansainvaelluksen aikaan joudun joskus kysymään puutarhauskoni lujuutta, mutta kaikkia siemeniä muurahaiset tai linnut eivät kuitenkaan ole vieneet.
Kuivuus ja helteet tulevat seuraavaksi koettamaan onneaan, ja niiden myötä tuholaiset. Luonnonmukaisia torjuntalitkuja keitellessä alkaa jo itseäkin naurattaa. Niiden löyhkä tosin miltei itkettää. Jossakin vaiheessa kesää sorrutaankin sitten ehkä pahimmassa hädässä kaupallisiin tehotappajiin, kun vihreä sato uhkaa olla unelma vain.
Puutarhanhoidosta on moneksi. Jollakin saattaa kunto itse tehdessä kasvaa, toisilla taas puutarhaliikkeiden kuittien pituus. Itse kuulun ehkä maltilliseen keskiryhmään. Trendikkääksi tulleella viherrakentamisen ja tuunailun alueella voi hifistellä mielin määrin. Ihmisen mielikuvituksella ei ole rajoja, kun kaupasta on kyse.
Välineurheilu on tuttua myös puutarhanhoidossa. Onkin ollut mielenkiintoista seurata puutarhasisustajien erilaisia virtauksia. Yhtäällä puutarhaa somistetaan ruostuneilla isoisovanhempien vanhoilla työkaluilla ja luonnonniitty leikataan viikatteella. Toisaalla taas turboleikkuri jyystää millintarkkaa jälkeä vihersaharaksi ja puutarha noudattelee kalusteiltaankin viileän hallittua tyylikkyyttä.
Puutarhassa tärkeintä on kuitenkin mielen hoiva, ruumiinkulttuuri tulee usein sivutuotteena. Kun elämä vihmoo jääpuikkoja niskaan, puutarhanhoito voi auttaa. Niinkin tylsässä työssä kuin rikkaruohojen nyppimisessä, kaivelemisessa ja kiskomisessa aika menettää merkityksensä. Kuten Virpi Suutari upeassa puutarhadokumentissaan Eedenistä pohjoiseen näyttää, puutarhanhoito ompelee jopa niitä haavoja, joita lähelle osunut kuolema on aiheuttanut.
Kasvun pienessä idussa ja yllätyksellisessä etenemisessä on oma magiansa, johon toiset hurahtavat. Se meille puutarhatontuille sallittakoon!

Kirjoittaja on salolainen kulttuurintutkija. Merja Lind