Arabikulttuurissa Peppi on lähes mahdoton hahmo

0

PÄIVI ARVONEN. Rakastettu klassikko, Astrid Lindgrenin luoma Peppi Pitkätossu, herää eloon Helsingin kaupunginteatterin kevään musikaalina. Pepin tarina syntyi jo 1940-luvulla. Hevosen ja apinan kanssa elävä, ilkikurinen mutta hyväsydäminen tyttö oli jo syntyessään rajoja rikkova hahmo.

Peppi Pitkätossun satumaailma on leimattu anarkistiseksi ja rasistiseksi. Uudemmissa suomennoksissa Pepin isä on muuttunut neekerikuninkaasta ”hottentottien kuninkaaksi”.

 

Sanavalmis ja epäsovinnainen Peppi on naurattanut jo useampia sukupolvia. Lindgrenin laajaa lastenkirjatuotantoa on käännetty yli 70 kielelle. Moni suosittu hahmo kuten Katto Kassinen tai esimerkiksi elämän suuria kysymyksiä käsittelevä Veljeni Leijonanmieli sulautuu paljon Peppiä paremmin myös konservatiiviseen arabikulttuuriin.

Vahva ja itsenäinen tyttö, vaikkakin satuhahmona mielikuvitusmaailmassa, on monien vanhempien mielestä liian erikoinen teema lasten käsiteltäväksi maassa, jossa hyvin harva aikuinenkaan nainen elää itsenäisessä taloudessa yksin.

Egyptissä kuten monessa muussakin konservatiivisen arabikulttuurin maassa lapset, etenkin tytöt, oppivat jo varhain roolinsa. Tyttöjen on oltava kilttejä ja nättejä. Tytöt kasvavat ja heidät kasvatetaan miellyttämään vanhempiaan ja myöhemmin aviopuolisoa. Egyptissä on yhä edelleen harvinaista, että nuori uhmaisi vanhempiensa tai sukunsa mielipidettä aviopuolison tai vaikkapa ammatin valinnassa.

Pahimmassa tapauksessa vastoin suvun toiveita toimiminen johtaa yhteisön ja perheen ulkopuolelle sulkemiseen. Elämä ilman suurperheyhteisön ja suvun tuomaa sosiaaliturvaa on lähes mahdotonta ilman suurta henkilökohtaista varallisuutta, mikä taas on äärettömän harvojen etuoikeus.

 

Epäsopivaa käyttäytymistä ei Egyptissä valvo tai paheksu vain suku vaan myös yhteiskunta. Todellisen arjen Peppi Pitkätossuja ei Egyptissä ole montaa. Tänä vuonna 84 vuotta täyttävä kirjailija ja naisasia-aktivisti Nawal El Saadawi pääsee lähelle kaikelle ja kaikille ilkikurisesti sanailevaa henkistä peppimäisyyttä.

El Saadawi ei ole mahtunut valmiisiin muotteihin. Hän on rikkonut tabuja kritisoimalla niin uskontoa kuin vaikkapa naisten sukuelinten silpomista jo aikana, jolloin rangaistuksena oli vankeustuomio ja äärijärjestöjen tappolistalle päätyminen. Vankilassa El Saadawi kirjoitti muistelmia kulmakarvakynällä vessapaperille.

Saparomaisine vitivalkoisine letteineen El Saawadi muistuttaa jopa ulkoisesti Peppi Pitkätossua etenkin säkenöivine mustine silmineen, joista ei katso vanhus vaan ikinuoren tytön sielu. El Saadawi on yksi Egyptin tunnetuimmista feministeistä ja monen nuoren naisen idoli. Pikkutyttönä hän olisi varmasti innokkaasti fanittanut Peppi Pitkätossua, jos olisi saanut käsiinsä Pepistä kertovan kirjan.

Peppi Pitkätossun viehätysvoiman salaisuuden tärkeä osa on Pepin ajatuksenjuoksun yllätyksellisyys ja arvaamattomuus. Ajattelun rajojen rikkominen on usein paitsi tarpeellista myös terveellistä.

 

Kirjoittaja on Kairossa työskentelevä teologian maisteri ja toimittaja.