Ekopaastoa paastoaikana

0

LIISA WRIGHT. Laskiaisen jälkeisestä tuhkakeskiviikosta alkoi katolisen ja ortodoksisen kirkon paastoaika, joka kestää pääsiäiseen. Vaikka meidän evankelinen kirkkomme ei noudata paastomääräyksiä, kannustaa se nyt yhdessä Suomen ympäristökeskuksen ja Marttojen kanssa ekopaastoon jo neljättä kertaa.
Paasto mielletään lähinnä lihasta kieltäytymiseksi, mutta tässä paastoamisessa, jostain luopumisessa, mietitään kaiken toimintamme ympäristövaikutuksia. Kuitenkin juuri lihan syönnin vähentämisellä on huomattava merkitys sekä uskonnollisessa että ympäristöpäästöjä suitsivassa paastossa.
Jos kaipaa lihan makua, pitäisi siitä nauttia vain erityistapauksissa, pienenä juhlan aiheena. Sunnuntaipaistin pitäisi pysyä sunnuntaipaistina eikä kuulua jokapäiväiselle ruokalistalle. Ja pitää käyttää kaikki ruhon osat ja sisäelimet; pidemmällä kypsytyksellä saadaan halvoistakin paloista herkullista ruokaa. Jos syö lihaa, pitäisi myös veripaltun olla suosikkilistalla. Ja tietenkin kuuluu syödä vain kotimaista lihaa.

Erityisen vahingollista koko maailman ilmastolle on brasilialaisen naudanlihan ostaminen. Brasiliasta tuotiin Suomeen viime vuonna miljoona kiloa naudanlihaa. Siellä hakataan sademetsiä laidunmaiksi ja myös rehusoijan viljelymaaksi. Kananlihan tuonti Brasiliasta oli 2014 vajaat kaksi miljoonaa kiloa. Määrät voivat olla suurempiakin, jos tuonti tapahtuu kolmansien maiden kautta.
Kaupan tiskeillä voi itse tarkistaa, mistä liha tulee. Mutta harva huomaa tai välittää kysyä ravintoloissa ja isoissa työpaikkaravintoloissa, mistä ne lihansa hankkivat. Eikä ruokalistallakaan ilmoiteta, onko kana kotimaista, thaimaalaista vai brasilialaista.
Karjan rehuksi kasvatetaan ihmisille sopivaa ravintoa kuten soijaa ja viljaa. Sen viljelypinta-ala jää pois muun maanviljelyn käytöstä. Karjan kasvattamiseen tarvitaan myös paljon vettä. Naudanlihakilon tuottamiseen sitä kuluu runsaat 15 tonnia. Lannan metaanipäästöt ovat valtava ympäristöongelma.
Lihansyönnin ympäristörasitus on suuri. Toinen tärkeä näkökohta on lihan tarpeellisuus terveellisessä ruokavaliossa. Toki liha on erinomainen proteiinin raaka-aine, mutta ei todellakaan ainoa.

Monet kasvissyöjät korvaavat lihasta saatavat valkuaisaineet erilaisilla soijatuotteilla. Soija tuodaan kuitenkin ulkomailta. Sitä on viljelty yhtenä kesänä myös Suomessa erinomaisin tuloksin, mutta hanke jäi kokeiluksi. Härkäpapu kuten kaikki muutkin palkokasvit on erinomainen ja erityisen herkullinen valkuaisen lähde. Sitä on onneksi alettu viljellä enenevässä määrin, valitettavasti pääsääntöisesti kuitenkin vain eläinten eikä ihmisten ruokkimiseen.
Ruokaankin liittyvät ekoteot ovat varsin helppoja toteuttaa, eikä edes tarvitse luopua oikeastaan mistään, vaan vain tehdä pieniä vaihdoksia. Toki hyvä riisi on maistuvaista, mutta sen ympäristökuorma kaikkineen on  liian iso. Ohra on kotimainen vilja ja pystyy syrjäyttämään riisin täysin myös maullisesti sekä on huomattavasti parempi ravintoarvoltaan.
Luonnonkala on erinomainen ruoka-aine ja terveellinen vaihtoehto ilkeästi tuoksahtelevalle Norjan lohelle. Kaikissa ruokaan liittyvissä ympäristövaikutuksissa tulee muistaa myös kuljetusten osuus.
Suomessa heitetään henkilöä kohden yli 20 kiloa ruokaa roskiin vuodessa; tämä on noin kuusi prosenttia kotitalouksien ostamasta ruoasta. Pienellä järkiperäistämisellä ja tarkkuudella tämäkin olisi vältettävissä.
Kovin pienillä muutoksilla ja vähäisellä vaivalla pystymme vähentämään ympäristöhaittoja. Kun niin vain haluamme.

Kirjoittaja on halikkolainen aikuiskouluttaja.