EU-armeija törmää Nato-muuriin

0

VILLE POHJONEN. Ukrainan kriisi on pakottanut Euroopan unionin pohtimaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa aivan toisella tavalla.
EU:n perusta on paalutettu vakauden ja rauhan pohjalle. Aikoinaan hiili- ja teräsyhteistyöstä alkanut yhteenliittymä lähti siitä, että taloudelliset intressit estäisivät Saksaa ja Ranskaa ajautumasta uusiin sotiin.
Tämä perusajatus on kantanut läpi koko EU:n historian. Nobelin rauhanpalkinto tuli ansioista, Eurooppa on unionin myötä rauhoittunut huomattavasti.
Eurooppa on edelleen vakaa, mutta uudet uhkakuvat eivät enää tulekaan EU:n sisältä. Aivan unionin rajalla käydään veristä sotaa, joka väistämättä luo jännitteitä myös Eurooppaan.

Mitä EU tekee, jos sen alueelle hyökätään? Tähän kysymykseen ei ole vastausta, koska sitä ei ole kunnolla edes mietitty. Ajatus on tuntunut kovin kaukaiselta.
Ei tunnu enää. Venäjän sotatoimet naapurimaassa maalaavat huolestuttavan kuvan siitä, miten nopeasti tilanteet voivat muuttua. On hyvin mahdollista, että jonkin EU:n jäsenmaan alueellista koskemattomuutta loukataan ja sinne voidaan tehdä jopa aseellisia iskuja.
Tätä kysymystä on pohtinut ainakin EU:n komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker. Hän ehdotti, että EU:lle tulisi perustaa oma armeija. Yhteinen armeija viestittäisi Venäjälle, että EU on valmis puolustamaan tosissaan omia arvojaan.
Heti tuoreeltaan Junckerin esitys sai kannatusta Suomesta, kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö kertoi tukevansa ajatusta. Myös Niinistö pitää yhteistä armeijaa tärkeänä EU:n arvojen puolustamisessa.
Näihin periaatteisiin on helppo yhtyä. Oma armeija toisi tuntuvasti lisää uskottavuutta EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Sitä se todella kaipaa, sillä turvallisuuspolitiikkaa ei käytännössä ole juuri lainkaan, ja ulkopolitiikkakin on ollut kovin horjuvaa.
EU on osoittanut hieman vahvempaa linjaa vasta nyt, kun Venäjän toimet ovat ajaneet länsimaat yhteiseen rintamaan. Venäjää vastaan suunnatut pakotteet ovat pitäneet jopa yllättävän hyvin. Rivit voivat rakoilla, jos kriisi pitkittyy eikä talouskasvua saada liikkeelle.
Suomelle EU:n armeija sopisi hyvin. Arvomaailma on yhteinen, eikä sen puolustaminen olisi mikään ongelma. Jäsenmaita sitovat kaupalliset intressit vain vahvistaisivat puolustusyhteistyötä.

Kaunis ajatus yhteisestä, eurooppalaisesta armeijasta tuskin kuitenkaan toteutuu. Tämän polun edessä on vuorenkorkuinen muuri, joka tunnetaan nimellä Nato.
EU:n 28 jäsenmaasta 22 on Naton jäseniä. Nato-maat luottavat puolustuksessaan vahvasti puolustusliittoon ja viime kädessä Yhdysvaltojen asevoimaan. Miksi ihmeessä nämä maat lähtisivät rakentamaan toista puolustusjärjestelmää?
Ratkaiseva rooli yhteisen armeijan perustamisessa on Saksalla, Ranskalla ja Britannialla. Euroopan kolme suurta ovat kaikki vahvoja Nato-maita, ja Britannia ehti jo tuoreeltaan tyrmätä Junckerin ehdotuksen EU:n armeijasta.
Innostusta yhteiseen armeijaan jarruttavat myös huonot kokemukset EU:n nopean toiminnan joukoista, jotka ovat jääneet toimettomiksi.
Keskustelu yhteisestä armeijasta on silti paikallaan. EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka kaipaa vahvempia hartioita, vaikka omaa armeijaa ei saataisikaan.

Kirjoittaja on Salon Seudun Sanomien päätoimittaja.