Kansansivistyksen kehto

0

VESA TUOMINEN. Suomalaisessa yhteiskunnassa puhutaan alati säästämisestä. Julkisia menoja on leikattava. Budjetti on saatava kuriin. Näin varmaan on. Leikkaukset kohdistuvat yleensä kaikkein puolustuskyvyttömimpiin, vanhuksiin ja lapsiin, vähävaraisin ja sairaisiin. Myös opiskelijoihin ja opiskelumahdollisuuksiin aiotaan tehdä leikkauksia.
Kansan sivistystaso saatiin nostettua aikanaan kansakoululain tultua voimaan 1800-luvun lopulla. Moniin pieniinkin kuntiin tuli melko pian kyläkoulun yhteyteen pieni kirjasto. Moni kirjasto on viettänyt jo satavuotisjuhliaan. Kirjastot ovat palvelleet kaiken ikäisiä ja kaikenlaisia, mitä erilaisimmista asioista kiinnostuneita ihmisiä. Jos kirjaa ei ole kotipaikan kirjastossa, sen on saanut kätevästi tilaamalla toisesta kirjastosta. Toisinaan on saanut esittää kirjauutuuksiakin tilattavaksi.
Pieniä kirjastoja aiotaan lopettaa esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, kun uusi iso kirjastotalo valmistuu. On hienoa saada uusi iso kirjastotalo, mutta kaupungin laidoilla asuvia se ei palvele niin hyvin kuin keskustan ihmisiä. Samanlaisia ongelmia kohtaamme maaseudulla varsinkin haja-asutusalueilla. Kirjastoauto on tärkeä yhteydenpitoväline taajamaan. Jos kyläkirjastot ja kirjastoautot lopetetaan, loppuu jälleen yksi tärkeä palvelu, ja henkiset virikkeet vähenevät. Kaikilla ei edelleenkään ole omaa autoa tai edes halua energiansäästösyistä hankkia sitä.

Suomi oli köyhä 1900-luvun puoliväliin saakka. Silti monia palveluja, jotka silloin perustettiin ja kyettiin ylläpitämään, yritetään nyt lakkauttaa. Olisiko sittenkin aloitettava puoluetuista ja turhista julkisista viroista ja keskityttävä hyvinvoinnin säilyttämiseen? Muutama valtion- ja kunnanhallinnon tarkastaja, ylitarkastaja, johtaja ja ylijohtaja voidaan kai luovuttaa uudelleen koulutuksen kautta todellista hyvinvointia tuottavaan työhön kentälle. Julkisten virkamiesten määrä ei ole käsittääkseni juurikaan vähentynyt, ei edes kuntaliitosten myötä.
Painettu kirja ei tutkimusten mukaan tule häviämään edes sähköisen kirjan myötä. Painettu sana on tärkeä. Kirjat maksavat paljon, ja siksi kaikki eivät voi niitä ostaa. Ostamalla kirjoja runsaasti kasvattaa myös kotiinsa itselleen melkoisen kirjahyllykompleksin.
Haluan puolustaa kirjastolaitosta, myös pieniä kirjastoja, joita meillä toki vielä täällä Lounais-Suomessa on. Kaikilla tulee olla oikeus lukea ja sivistää itseään. Jos kirjastorakennuksia vähennetään, pitäisi kirjoja voida ohjatusti tilata jostakin muusta palvelupisteestä. Moni ikäihminen kun ei osaa internetiä käyttää. Ja sähköisesti tilattu kirja täytyy joka tapauksessa lähettää postin tai muun kuljetuksen kautta.

Onkohan meiltä kadonnut suhteellisuudentaju kaikkien suunnitteilla olevien säästötoimien keskellä? Julkista sektoria voidaan leikata järkevämminkin kuin leikkaamalla meidän veronmaksajien palveluja paikallistasolla. Eduskunta voidaan puolittaa sataan kansanedustajaan ja ministeriöiden kustannuksia voidaan varmasti pienentää.
Nykyinen presidenttimme antoi hyvän esimerkin ehdottaessaan omaa palkkaansa alennettavaksi. Vaalien alla on syytä kuunnella ehdokkaitten mielipiteitä ja heidän todellista vaaliohjelmaansa. Ohjelman toteutumistakin voi seurata vaalien välillä. Ole yhteydessä ehdokkaaseesi. Luetaan kirjoja ja tuetaan kirjastoja. Antoisia lukuhetkiä sinulle!
Kirjoittaja on Paimion kirkkoherra.