Sivistysvaltion tunnusmerkit

0

REIMA SUOMI.  Sivistysvaltion tuntee siitä, miten se huolehtii vähemmistöistään. Kun muistaa ja sisäistää, että Suomi ainakin periaatteessa haluaa olla sivistysvaltio, ja ainakin joissain asioissa pyrkii toimimaan sen mukaisesti, ymmärtää entistä paremmin monia nykyajan ilmiöitä.
Tähän pohdintaan tietysti herätti Pertti Kurikan nimipäivät. Hieno kappale ”Aina mun pitää”, jonka sanoitus puhuttelee allekirjoittaneenkin ajatuksia, lähtee edustamaan Suomea maailmalle. Kun viime vuonna Conchita Wurst voitti euroviisut nähtävästi ja lähinnä kai seksuaalivähemmistöihin vetoamalla (en mitenkään väitä ettei itse kappale tässäkin tapauksessa olisi ollut hieno), on Suomelta erinomainen teko jatkaa tätä ajatusrataa ja tuoda estradille uusia vähemmistöjä, jotka tarvitsevat huomiota, hyväksyntää ja kunnialliset elinolosuhteet.

Suurin ja näyttävin suomalainen vähemmistö lienee suomenruotsalaiset. Harva maa lienee hoitanut ainakin yhden kielivähemmistönsä asiat niin hienosti kuin Suomi. Vaikka ruotsinsuomalaisten toisinaan liiankin hyvältä näyttävä asema joskus ottaa kupoliin, korvaa ja tasapainottaa tuon tunteen hienosti se hyvän olon tunne, joka syntyy siitä, että huomaa oman maansa kohtelevan vähemmistöjä hyvin. Samalla tulee tietenkin kysyneeksi, koska pystymme samaan palvelutasoon esimerkiksi saamen-, somalin-, venäjän- ja vironkielisten suhteen.
Tasa-arvoinen avioliittolaki näytti olevan eduskunnan ehkä suurin ponnistus päättyvällä eduskuntakaudella. Tämäkin kertoo suomaisesta pieteetistä vähemmistöjä kohtaan. Samaa pieteettiä ei valitettavasti näy esimerkiksi suhtautumisessa vammaisiin tai vanhuksiin.
Varsinkin vanhusten asema, arvostus ja merkitys yhteiskunnassa näyttävät suorastaan hupenevan silmissä. Vanhuksen ainoa arvokas rooli on olla ostokykyinen ja kulutushaluinen seniorikansalainen, jonka kukkaron nyörit ovat löysällä. Jos tähän ei pysty, on kehäraakki. Eivät vanhukset ja seniorikansalaiset suorastaan vähemmistöjä edusta, mutta heidän vaikutusmahdollisuutensa yhteiskunnan kehitykseen ovat käytännössä muuta väestöä vähäisemmät.

Uskonnonvapaus on sivistysvaltion tunnusmerkki.  Uskontorintamallahan tilanne on se, että periaatteessa mitään uskontoa ei Suomessa sorsittane ja ainakaan virallisesti karsastettane, mutta käytännössä yksi uskonto nostetaan yli muiden esimerkiksi sitomalla se voimakkaasti valtion toimintaan.  Muille tämä tarkoittaa epäsuoraa syrjintää.
Tämä lieneekin sivistysvaltion tapa toimia noin yleisemminkin: kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat muita tasa-arvoisempia George Orwellin Eläinten vallankumous -romaanin ajatuksia lainaten. Jonkin väestönosan, asian tai aatteen ylenmääräinen suosiminen, vaikka muillakin asiat ovat toki hyvin, on jonkinasteista syrjintää.
Kokonaan oma tarinansa sitten on se, että nykyisellä maailmanmenolla vaikkapa tavallinen kantasuomalainen keski-ikäinen mies tai nainen, joka käy töissä, pyörittää keskivertoperhettä, tulee toimeen omillaan ja muutenkin täyttää perinteisen suomalaisen ihanteen mukaista elämää, alkaa olla suuri uhanalainen vähemmistö. Koska heitä ryhdytään suojelemaan?

Kirjoittaja on tietojärjestelmätieteen professori.