Ennen oli paremmin osa 2/10: Rillipää, jolle 227 oli paperia

0
Oskari Frösen oli kenties parhaimmillaan 14 vuotta sitten, jolloin MM-Edmontonin alla ylittyi 230.
Oskari Frösen oli kenties parhaimmillaan 14 vuotta sitten, jolloin MM-Edmontonin alla ylittyi 230.  Kuva: Lehtikuva/Jaakko Avikainen
Oskari Frösen oli kenties parhaimmillaan 14 vuotta sitten, jolloin MM-Edmontonin alla ylittyi 230.
Kuva: Lehtikuva/Jaakko Avikainen

”Hoikka ja hassunnäköinen rillipää”. ”Aina selittelemässä Ylelle finaalista karsiutumistaan”. ”Yksi hyvä hyppy keväällä, tosipaikassa paskat housuissa”.

Todennäköisesti itsekin sorruin aikanaan näihin lapsellisiin näkemyksiin.

Todellisuudessa näkemyksistä piti paikkaansa tasan kaksi: Oskari Frösen hyppäsi aikuisuransa ensimmäiset vuodet silmälasit päässä ja oli laiha kuten korkeushyppääjät yleensäkin.

Vuonna 2009 uransa lopettanut Frösen ylitti ensimmäisen kerran 225 vuonna 1997. 2000-luvulla hän ylitti joka vuosi vähintään 227.

Kristiinankaupungissa syntynyt Frösen osallistui uransa aikana yhteensä kahdeksan kertaa aikuisten arvokisoihin. Kaksi kertaa hän selvisi EM-finaaliin ja kerran MM-finaaliin Helsingissä 2005.

Mutta juuri kun Frösen oli uransa parhaassa kunnossa, iski vamma.

Kosken Kaiun ex-hyppääjän Mikko Levolan valmentama Frösen ylitti kesäkuussa 2001 uuden ennätyksensä 230. Kaiken piti olla kunnossa MM-Edmontonia varten. Finaalipaikka, jopa pistesija, oli täyttä realismia.

Tuli Turun Kalevan kisat ja akillesjännevamma. Kausi päättyi siihen.

MM-Edmontonissa tulos 230 olisi riittänyt viidenteen sijaan. Sekä tulos 230 että paikka MM-finaalissa kuulostavat tällä hetkellä suomalaiselle korkeushyppääjälle täysin utopistisilta.

Piti Fröseniä sitten rillipäänä tai paskahousuna, niin fakta on se, että kun katsoo suomalaisen korkeushypyn tilaa juuri nyt, tulee Fröseniä kova ikävä.

Tänä kesänä yksi suomalainen hyppääjä (Jussi Viita) on ylittänyt kerran 220. Huippuvuosinaan Frösen aloitti kilpailun korkeudesta 220.

Juttusarjassa esitellään aiemmissa MM-kisoissa esiintyneitä ja sittemmin unohdettuja suomalaisurheilijoita, jotka olisivat Pekingissä Suomen joukkueen tähtiä.

Osa 1/10: Antti Haapakoski