Ennen oli paremmin osa 4/10: Ulla Lundholmista perspektiiviä 30 vuoden taakse

0
Ulla Lundholm heitti 23.8. 1983 Helsingissä kiekonheiton SE:n 67,02. Sama tulos samassa ringissä olisi kaksi viikkoa aiemmin heitettynä riittänyt MM-kotikisoissa pronssimitaliin. Siinä tapauksessa Ulla Lundholmin nimi olisi jäänyt ikuisesti yleisurheilukansamme mieleen muutakin kuin todennäköisesti ikuisesti säilyvän SE:n kautta.
Ulla Lundholm heitti 23.8. 1983 Helsingissä kiekonheiton SE:n 67,02. Sama tulos samassa ringissä olisi kaksi viikkoa aiemmin heitettynä riittänyt MM-kotikisoissa pronssimitaliin. Siinä tapauksessa Ulla Lundholmin nimi olisi jäänyt ikuisesti yleisurheilukansamme mieleen muutakin kuin todennäköisesti ikuisesti säilyvän SE:n kautta.
Ulla Lundholm heitti 23.8. 1983 Helsingissä kiekonheiton SE:n 67,02. Sama tulos samassa ringissä olisi kaksi viikkoa aiemmin heitettynä riittänyt MM-kotikisoissa pronssimitaliin. Siinä tapauksessa Ulla Lundholmin nimi olisi jäänyt ikuisesti yleisurheilukansamme mieleen muutakin kuin todennäköisesti ikuisesti säilyvän SE:n kautta.

Kiekonheittäjä Ulla Lundholm sopii tähän juttusarjaan erinomaisesti. Sopivuusastetta voi luonnehtia numeroin 90-prosenttiseksi.

Lundholmin tarina luo perspektiiviä siihen, kuinka erilainen urheileva Suomi oli 1980-luvun alussa ja 2010-luvun puolivälissä.

Lundholm oli neljäs Los Angelesin olympialaisten kiekonheitossa vuonna 1984. Se ei juuri hetkauttanut edes heittopiireissä, kun samoissa kisoissa veivät kultaa moukarimies Juha Tiainen ja keihäänheittäjä Arto Härkönen. Lisäksi Tiina Lillak saavutti olympiahopeaa ja Arto Bryggare pika-aitojen pronssia.

Jos suomalainen naiskiekonheittäjä heittäisi ensi vuonna Rio de Janeiron olympialaisissa neljänneksi, olisi hän suomalaisen naisyleisurheilun ylivoimainen ykkönen. Eikä miehissäkään yltäisi samaan kuin yksi tai kaksi keihäänheittäjää.

Ulla Lundholmin Helsingin MM-vuonna 1983 heittämä edelleen voimassa oleva Suomen ennätys kirjataan lukemiin 67,02. Kyse ei ollut onnenkantamoisesta, sillä Lundholm ylitti urallaan 60 metriä yli 50 eri kilpailussa. Helsingin MM-kisoissa Lundholm putosi viimeisenä finaalista.

Vastaavasti Sanna Kämäräinen (ennätys 61,03) on isolla mediahuomiolla ylittänyt 60 metriä urallaan neljä kertaa. Silläkin tasolla irtoaa juuri nyt heittolajien parhaan suomalaisnaisen titteli. Lundholmin takana Kämäräinen olisi täysi statisti.

Lundholm olisi myös kuulantyöntöennätyksellään 15,71 tämän vuoden tilastokärki Suomessa.

Ulla Lundholm (nyk. Hovinen) on sukupolvemme nuorille aikuisille perheensä korkeintaan kolmanneksi tunnetuin urheilija. Edellä ovat hänen pojistaan jääkiekkomaalivahti Niko Hovinen ja -puolustaja Miro Hovinen. Etenkin Miro Hovisen tasoinen pelaaja (pääsarjan ja divisioonan välillä seilaaja) olisi vielä hänen äitinsä olympiaheittojen aikaan ollut täysin tuntematon.

Joku saattoi jäädä miettimään, minkä vuoksi Lundholm ei kenties sopisi tähän juttusarjaan. Se sana alkaa kirjaimella d ja päättyy kirjaimeen g.

Lundholmin kerrotaan jääneen kiinni Suomen kisajoukkueen sisäisessä doping-testissä olympialaisissa 1980, mutta käryä ei koskaan tuotu julki. Lundholmin aviomies, keihäänheittäjä Seppo Hovinen puolestaan jäi kiinni kielletystä aineesta vuonna 1977. Kansainvälinen yleisurheiluliitto antoi hänelle elinikäisen kilpailukiellon, joka lyhennettiin Suomen Urheiluliiton pyynnöstä vain hieman yli vuoden mittaiseksi.

Ennen oli paremmin. Tämä pätenee naisten kiekonheiton suomalaistason lisäksi dopingin käyttöön.

Juttusarjassa esitellään aiemmissa MM-kisoissa esiintyneitä ja sittemmin unohdettuja suomalaisurheilijoita, jotka olisivat Pekingissä Suomen joukkueen tähtiä.

Osa 1/10: Antti Haapakoski

Osa 2/10: Oskari Frösen

Osa 3/10: Taina Kolkkala