Vaalit Egyptin malliin

0

PÄIVI ARVONEN. Egyptissä järjestetään loka-marraskuussa kauan odotetut parlamenttivaalit. Vaalit ovat merkitykselliset erityisesti presidentti Al Sisille, joka ”kansan mandaatilla” kesällä 2013 syrjäytti islamistipresidentti Mursin ja määritteli tuolloin kolmivaiheisen tiekartan kohti demokraattisempaa Egyptiä.
Ensimmäinen etappi oli kansanäänestys perustuslakimuutoksista, toinen presidentinvaalit ja kolmas nyt käynnissä olevat parlamenttivaalit.
Egyptin maakunnat on jaettu kahteen vaalialueeseen, joista puolessa äänestettiin 18.-19. lokakuuta ja toisessa puolessa äänestetään marraskuun lopussa. Vaalien äänestysprosentti ensimmäisessä äänestyksessä jäi alhaiseksi. Äänestysprosentin ilmoitettiin olleen noin 27, mutta luku saattaa olla liioiteltu. Erityisesti nuoret olivat laiskoja äänestäjiä. Alhainen äänestysaktiivisuus on kiistatta paha takaisku presidentille.
Äänestysinnon puuttuminen oli ennalta arvattavissa. Egyptiläiset ovat ensinnäkin väsyneitä äänestämään, koska vallankumouksen jälkeen on järjestetty jo useita vaaleja. Toiseksi egyptiläisten usko vaikutusmahdollisuuksiin äänestämällä on, jos mahdollista, alhaisempi kuin ennen vallankumousta.

Kansalaisia yriteltiin houkutella äänestämään niin kepillä kuin porkkanallakin. Presidentti vetosi kansaan TV-puheessa, ja moskeijoiden imaamit saarnasivat äänestämisen olevan muslimin velvollisuus ja korostivat äänestämättä jättämisen olevan synti. Tulkinta on suhteellisen uusi, koska ennen vallankumousta Egyptissä äänestivät lähinnä vain muutamat Kansallisdemokraattisen puolueen kannattajat.
Ääniä on kaikissa vallankumouksen jälkeisissä vaaleissa ostettu. Paikallinen media raportoi, että tietyn ehdokkaan äänestämisestä olisi nyt maksettu äänestäjille 5,5–55 euron suuruisia summia.
Yksi äänestysintoa laskeva seikka on myös äänestäjien tietämättömyys. Moni äänestäjä kertoi pelkäävänsä, että äänestäisi ”vahingossa” muslimiveljeskunnan ehdokasta. Parlamentin lähes 600 kansanedustajapaikasta 448 täytetään vaaleissa riippumattomana olleilla ehdokkailla ja 120 puolueiden ehdokkailla. Presidentti nimittää parlamenttiin 28 jäsentä.
Vaalijärjestelmä asukaslukuun suhteutettuine vaalilistoineen on niin monimutkainen, että asiantuntijoillakin on vaikeuksia selittää sitä. Ehdokkaiden lopulliseen valitsemiseen tarvitaan myös toinen äänestyskierros.

Vaalipäivät eivät menneet ”ihan niin kuin Strömsössä”. Sanomalehdet kertoivat monista ongelmista. Vaalihuoneistoja valvovat tuomarit tulivat paikalle myöhässä, äänestys saattoi keskeytyä pariksikin tunniksi virkailijoiden lähtiessä lounaalle, luku- ja kirjoitustaidottomat äänestäjät olivat pulassa, kun heidän ei sallittukaan mennä saattajan kera suorittamaan kansalaisvelvollisuuttaan. Monissa vaalipaikoissa äänestäjät yrittivät epätoivoisesti kysyä vaalivirkailijoilta neuvoa, keitä heidän tulisi äänestää.
Länsimaisessa mediassa toistellaan Egyptin vaalien olevan ”oikeudenmukaiset ja demokraattiset” –  ehkä ovatkin, muutaman sukupolven päästä.

Kirjoittaja on Kairossa työskentelevä teologian maisteri ja toimittaja.