Ylämenu
Menu

Kuin koiranunta, jos sitäkään

SATU JÄRVINEN. Huone on mukavan viileä, vatsa ei kurni, ja tyynykin on hyvin. Mutta uni ei vain tule. Ei, vaikka väsyttää ihan vietävästi. Olisi pakko nukkua, jotta jaksaisi tarttua huomisen haasteisiin. Tuijotan kattoon ja lasken lampaita. Yritän lukea kirjaa, mutta ajatukset lähtevät juoksemaan omille teilleen.
Yön pimeinä tunteina pienet huolet kasvavat helposti suuriksi ja, isotkin ilot kutistuvat pikkuriikkisiksi. On ahdistavaa tuskailla nukkumattomuutta ja tiedostaa se karu totuus, että aamu ja sen mukanaan tuoma herätyskellon pirinä on hetki hetkeltä lähempänä, olen sitten nukkunut kahdeksan tuntia tai ainoastaan kaksi.
Pahinta olisi pelätä sitä, ettei uni tule silmään seuraavanakaan yönä. Siksi lohduttaudun sillä tosiasialla, että en ole yksin uniongelmieni kanssa. Moni muukin valvoo.

Uni on ihmiselle välttämätöntä. Hyvä ja riittävä uni on terveytemme ja hyvinvointimme kivijalka. Lähes jokainen meistä on varmasti joskus kokenut, kuinka jo parin huonosti nukutun yön jälkeen keskittymiskyky herpaantuu helpommin, kömpelyys lisääntyy, ärsyyntymiskynnys on matalalla, ja tunteet heilahtavat hetkessä laidasta laitaan. Mutta varsinkin pitkään jatkunutta unettomuutta voidaan pitää todellisena kansanterveydellisenä ongelmana, sillä vaikea univaje altistaa ihmisiä sairauksille ja onnettomuuksille.
Unentarve ja uniongelmat ovat yksilöllisiä. Siinä missä joku pärjää erinomaisesti vain muutaman tunnin yöunilla, toisen täytyy nukkua kellon ympäri. Osa ihmisistä pystyy nukkumaan kovassakin metelissä, mutta toiset meistä häiriintyvät välillä jopa kellon tikityksestä – yläkerran naapurin kanta-askelista tai lumiauran kolisteluista puhumattakaan.
Varmasti jokainen uniongelmien kanssa kamppaileva on kuullut ja kokeillut ne tavallisimmat neuvot, eli syönyt terveellisesti, liikkunut riittävästi ja oikeaan aikaan sekä välttänyt stressiä, mutta kaikkien ongelmien ratkaisijoiksi niistä ei ole. Nukahtamisvaikeudet ja unen keskeytymiset kun voivat johtua mitä erilaisimmista syistä. Koliikkivauva valvottaa vanhempiaan, äänekkäästi kuorsaava mies vaimoaan tai uliseva koira emäntäänsä. Saattaa olla, että vähäuninen vanhus on herännyt jo kauan ennen lehdenjakajan tuloa.

Tunnistan olevani herkkäuninen, mutta krooniselta unettomuudelta olen onneksi toistaiseksi välttynyt, ja uniongelmani ovat luonteeltaan lieviä ja satunnaisia. Olen iloinen asuessani nyt hissittömässä talossa, sillä aiempi jokaöinen kolina oli todellinen painajainen koiranunta nukkuvalle.
Yksi yleisimmistä uneni häiritsijöistä on aika ajoin taivaalla loistava täysikuu, jonka aikaan tunnen olevani usein ihan kuutamolla. Ja silloin aamuisin peilistä katsookin panda.
Pillereistä en ole apua etsinyt, mutta monet ovat niin tehneet, tutkimusten mukaan suuri osa vieläpä turhaan. Tulevaisuudessa unettomuuden lääkkeettömät hoidot tulevatkin yleistymään. Yritän iltaisin ajatella, että uni tulee sitten, kun on tullakseen. En pyöri sängyssä unentuloa murehtien, vaan teen jotain muuta. Ja lopulta nukahdan.

Kirjoittaja on salolainen kasvatustieteen tohtoriopiskelija.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Uutiset
STT
Arkisto