Rauhallinen, seurallinen ja fiksu. Oman tiensä kulkija, mutta silti ihmisen seurassa mielellään viihtyvä. Lemmikkikanista on yllättävän moneksi.

– Kani oppii ajan kanssa tunnistamaan myös sanoja. ”Ei” tulee ainakin äkkiä tutuksi, naurahtaa Raili Stenberg, joka on pitänyt lemmikkikanikasvattamoa kotonaan Paimiossa jo kohta seitsemän vuotta.

Haastattelutilanteessa sana ei kuuluu kuitenkin vain yhden kerran. Sillä hetkellä, kun muutama viikko sitten kolme poikasta saanut ranskanluppa Milana lähtee turhan kauaksi kotipesästään.

Hetkessä äiti singahtaa takaisin poikastensa turvaksi.

– Jos lemmikkikaneja olisi vain yksi, voisi se olla periaatteessa koko ajan vapaana kotona. Kani on lopulta hyvin seurallinen lemmikki, joka tulee mielellään viereen sohvalle ja tykkää olla ihmisten kanssa. Mutta koska se ei ole lauma- vaan yhdyskuntaeläin, pitää näin ison kanimäärän kanssa olla kullekin rodulle sopivat häkit, Stenberg kertoo.

Kääpiöjänis on utelias.

Lue lisää lemmikkikaneista tiistain 2. helmikuuta Salon Seudun Sanomista!