Ylämenu
Menu

Rikkinäinen Salo pilkotaan

ANTERO LEPPÄNEN. Palkansaaja maksaa kahta keskeistä välitöntä veroa: toista kunnalle ja toista valtiolle. Edellinen on periaatteessa tasavero, eli sama veroprosentti kaikille verovelvollisille. Jälkimmäinen taas on progressiivinen: veroprosentti kasvaa tulojen kasvaessa.
Veroja tunnollisesti maksavalle tavikselle on luultavasti yhdentekevää, miten hänen veromenonsa jakaantuvat. Hän näkee vain loven tilipussissaan. Jatkossa olemme saamassa vielä maakuntaveron, mikä ei taatusti laske kokonaisrasitustamme, vaikka maan hallitus niin yrittääkin uskotella.
Kukaan salolainen ei varmaan ilahtuisi, jos häntä kehotettaisiin rakastamaan veroja, sillä ne ovat nousseet, vaikka palvelut ovat vähentyneet tai/ja heikentyneet. Tämä on pelkistettynä Salon kaupungin perusongelma kuntalaisen ja päättäjän näkökulmasta: veronmaksajat vaativat mersukyytejä, mutta kuntalaisten mielestä kaupunki tarjoaa käyttöön vain mossekuskeja.

Kun kaupunki nyt on rikki, kuntalaiset, jotka eivät ole mitään Tuntemattoman hietasia, haluavat nimetä syyllisiä. Tarjolla on kolme kohdetta: päättäjät, henkilöstö kokonaisuudessaan ja johtavat virkamiehet vielä erikseen. Kaikki kolme ryhmää ovat omasta mielestään saaneet niskaansa haisevimman lokasangollisen, eikä subjektiivinen tuntemus koskaan ole väärä.
Salon kaupunki on kuin talo, jota puretaan. Lopputuloksena tulee olemaan rakennelma, jonka neliömäärä on noin puolet nykyisestä, mutta sen pystyttämiseksi otettu lainamäärä säilyy ennallaan. Näin käy, jos sosiaali- ja terveyspalvelujen rakennemuutos ja maakuntahallinto toteutetaan.
Puoluesihteerit ovat jo kantaneet omat kortensa uudistuskekoon. Enemmistö heistä on esittänyt, että vuoden 2017 huhtikuussa lain mukaan pidettävät kuntavaalit siirtyvät viiden kuukauden päähän odottamaan maakuntavaaleja. Demokratiaa halutaan toteuttaa silloin, kun ajankohta on sopivin?
Lähtökohta poliittiselle toiminnalle on, että päättäjät ovat ratkomassa ongelmia eivät luomassa niitä. Jokaisella valtuustokaudella on omat haasteensa. Nykyiset valtuutetut päättävät Salon asioista näillä näkymin aina vuoden 2017 loppuun asti. Heidän loppukauden urakkansa vaikuttaa savolaiselta projektilta. Se on aloittamista vaille valmis.
Haasteista keskeisin on epäilemättä talouden tasapainottaminen, mutta lisäksi on nähtävä vuoteen 2019, jolloin väliportaan hallinto astuu voimaan. Tynkä-Salo tarvitsee nykyiseen verrattuna melko erilaisen hallintomallin. Uusiksi menee myös luottamushenkilöjärjestelmä. Tämä vääntö aloitetaan ajoissa, sillä kokemus on osoittanut, että vallanjako ei ole rahanjakoa helpompaa.
Kaupungin rikkinäisyys näkyy myös hallinnossa, jonka ontuessa myös palvelutuotanto ja päätöksenteko ovat rampoja ankkoja. Vastoin vallalla olevaa käsitystä Salon kaupungissa on nyt harsomaisen ohut byrokratia; nykyinen hallintosääntö laadittiin aidossa toriparlamenttihengessä.

Päättäjät olivat sisäistäneet, että hallinnonuudistuksen keskeisenä tavoitteena ei ollut toiminnallisuus vaan johtajien ja päälliköiden määrän vähentäminen. Osittain sitä sitten toteutettiin pelkästään nimikkeitä muuttamalla. Kyllä nelikulmainen puupalikkakin menee ahtaaseen reikään, kun sitä tarpeeksi kauan siinä hiertää.
Oleellinen kysymys haasteisiin vastaamisessa on, ketkä tulevaisuudessa muodostavat sen virkamieskunnan, joka johtaa kaupunkia muutosten kautta Tynkä-Saloon. Molempia kaupunginjohtajia koskevat samat eläkelait ja oikeudet kuin muutakin henkilöstöä.
On selvää, että kaupunginjohtajat eivät voi lähteä tehtävistään kuin havumajasta. Siksi heillä on muita valtuuston valitsemia viranhaltijoita pidempi ”irtisanomisaika”.

Kirjoittaja on salolainen entinen kunnallispoliitikko.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Uutiset
STT
Arkisto