Ylämenu
Menu

Ekoilevaa elämää

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on LinkedInEmail this to someone

JUHA RUUSUVUORI. ”Onko mammakin niitä ekoilijoita”, kysyi nuorin tyttäremme kauan sitten, kun kuuli äitinsä olleen kasvissyöjä nuorempana. Lastemme ollessa pieniä oli nimittäin aika tavallista, että meillä syötiin hampurilaisia ja jauhelihakastiketta.
Nykyisin minulla ei ole enää kaamea hoppu kokata. Tyttäremme ovat lentäneet pesästä, heistäkin kaksi kolmasosaa kalan ja kasvisten syöjiä. Itse keksin viime laskiaisena, että alanpa luterilaiseen paastoon ja syön kaikkea paitsi lihaa pääsiäiseen asti.
Ei se ole hankalaa ollut, elämä tuntuu kevyemmältä ja keittiöstäni on tullut laboratorio, jossa kokeilen uusia, outoja kasvisruokia. Kalaa täällä saaristossa onneksi riittää, enkä suinkaan ole kieltänyt kerman tai juuston käyttöä.

Jokunen aika sitten minulle soitti toimittaja, joka tivasi henkilökohtaisia ympäristötekojani viime vuonna. Piti oikein ruveta miettimään, olinko tehnyt jotakin erityistä. En ole koskaan pitänyt itseäni kovin tiedostavana suur-ekoilijana.
Mutta pian rupesin muistamaan tärkeitä asioita. Käytänhän kesällä purjevenettä, jonka kaksitoistaheppainen apumoottori käy harvoin. Ja ajan pyörällä kylälle kahden kilometrin päähän. Julkisia liikennevälineitä käyttäisin kernaasti, jos toimivia sellaisia olisi.
Keittiöihmisenä ajattelin hetimiten ruokaa. Ostan lihat tutulta maanviljelijältä, joka on turvannut peuran saannin syksyisin. Joskus hankin myös saaristolampaan ja upotan sen pakastimen uumeniin. Lisäksi tilaan pienen määrän poronlihaa ivalolaiselta poromieheltä, sillä poronlihahampurilainen on hyvää.

Ruokakaupan naudan- ja sianlihaa ostan erittäin harvoin, koska riistaa riittää ja pidän siitä enemmän. Rasvaton nykysika ei minulle maistu, sillä muistan ajan jolloin Kemiön talonpojilta sai vielä takapihan possua joulukinkuksi. Ei saa enää, kiitos EU:n.
Perunat, juurekset ja vihannekset ostan lähituottajilta, syksyllä kaivelen maa-artisokkaa samaisen maajussin tienviereltä. Dragsfjärdin parhaita puolia on suuri tomaattifarmi Söderlångvikissä, sen pohjalaisen emännän makeahko lajike on vertaansa vailla.
Nykyisin tulee myös yhä useammin valittua luomutuote kaupan hyllystä. Meidän saarellamme ei ole kosolti luomuviljelmiä, mutta toisaalta luotan saksalaiseen kaveriini, joka kerran ruokapöydässä tokaisi: Teidän suomalaisten perusvihannekset ovat luultavasti enemmän luomua kuin meidän saksalaisten luomut.

Kirjoittaja on Taalintehtaalla asuva kirjailija.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on LinkedInEmail this to someone

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *



Muualla
Arkisto
Blogit sss.fi

 

Mediakortti
Suvilehti