Ylämenu
Menu

Jäljet pelottavat jälleen

ANTERO LEPPÄNEN. Helsingin Sanomien Juha Akkasen mukaan joku työmarkkinaekonomisti on sanonut, että kyllä data aina lopulta tunnustaa, kun sitä riittävän kauan kiduttaa. Selkokielelle tulkittuna talousmies tarkoitti, että luvut saadaan näyttämään siltä, miltä niiden halutaankin näyttävän.
Maan hallitus laati keväällä itselleen hallitusohjelman, jonka erääksi keskeisimmistä alakohdista tuli työllisyys ja kilpailukyky ja niitä parantavaksi iskusanaksi yhteiskuntasopimus. Termiä käytetään ärsyttävän usein edelleen, vaikka se oli kuollut jo syntyessään.
Työmarkkinajärjestöt pääsivät viime maanantaina neuvottelutulokseen työmarkkinaratkaisusta, jonka ne nimesivät kilpailukykysopimukseksi. Juha Sipilältä, Anders Stubbilta ja varapyöränä olleelta Jari Lindströmiltä kului noin vuorokausi datan kiduttamisessa. Sitten se antoi periksi ja tunnusti neuvottelutuloksen olevan lähestulkoon sellainen, mitä hallitus oli odottanutkin. Odotan mielenkiinnolla, miten hyvin data pärjää SAK:n kidutuskammiossa.

Ei ole liioittelua sanoa, että käsillä oleva työmarkkinasopimus on historiallinen, sillä normaalitilanteessa sopimus syntyy silloin, kun molemmat osapuolet kokevat antaneensa ja saaneensa. Nyt kävi niin, että työnantajapuolen ei tarvinnut antaa mitään vastinetta työntekijäjärjestöille siitä, että nämä ottivat kontolleen vastapuolen sosiaali-, työttömyys- ja työeläkevakuutusmaksuja, pidensivät edustettaviensa työaikaa ja alensivat heidän reaaliansioitaan.
Työnantaja pystyi rahoittamaan saamansa etuudet hallituksen pakkolakipaketilla. Kaupanteko on lapsestakin hauskaa, kun isä maksaa/pappa betalar. Työntekijöiden kannalta sopimus taas on torso, mutta kunnollisempaa vaihtoehtoa ei ollut käytettävissä.
Yleensä työrauhan ostaa työnantaja, mutta tällä kertaa työntekijät joutuvat sen maksumiehiksi samoin kuin julkinen sektori. Talouskurjuudessa kärvistelevät kunnat eivät saa mitään hyötyä lomarahan leikkauksista, jos/kun valtionosuuksia vähennetään samalla summalla. Epäselvää on, millä tavalla leikatut lomarahat vivutetaan vientisektorin kilpailukyvyksi ja työpaikoiksi.

Suomen Yrittäjät on valittanut pitkään ja suureen ääneen sitä, että järjestäytymättömät työnantajat eivät ole voineet hyödyntää paikallista sopimista. Eikö ongelma olisi poistunut yksinkertaisesti siten, että ne olisivat järjestäytyneet. Yksityiselämässä järkevä ihminen luultavasti liittyy kerhon jäseneksi, mikäli jäsenyys takaa mahtavia etuuksia.
Hallitus on ilmoittanut, että se tulee seuraamaan tarkasti paikallisen sopimisen kehittymistä. Kannattaisi myös seurata pikkumaisen tarkasti sitä, miten hanakasti yritykset lähtevät investoimaan, laajentamaan toimintaansa, palkkaamaan lisätyövoimaa ja maksamaan yritysveroa.
Kaupunkilaisjärjellä ajateltuna työajan pidentäminen toimii työttömyyden vähentämisen jarruna: kun työelämässä olevien työtunteja lisätään, nykyistä vähemmän työtä jää jaettavaksi työelämän ulkopuolella oleville. Joutuuko kaupunkilaisjärki antamaan periksi Eteläranta kympin ekonomisteille?
Jyrki Kataisen hallitus alensi vuoden 2014 alusta yritysveroa 24,5 prosentista 20 prosenttiin, siis 4,5 prosenttiyksiköllä eli lähes viidenneksellä. Luvatut investoinnit, työpaikat ja verotulot ovat jääneet saamatta. Sen sijaan valtio menetti vuonna 2014 yhteisöverotuloja arviolta 800 miljoonaa euroa. Pörssiyritysten maksamat osingot kasvoivat suunnilleen saman verran. Nämäkin jäljet pelottavat.

Kirjoittaja on salolainen entinen kunnallispoliitikko.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Uutiset
STT
Arkisto