Ylämenu
Menu

Kahden kerroksen oikeutta

VESA JAAKOLA. Ihmisyhteisöjen parhaita ominaisuuksia on pyrkimys oikeudenmukaisuuteen, oikeudentaju. Pyritään siihen, että kaikki olisivat yhdenvertaisia lain edessä, oikeussäädösten suhteen.
Oikeussäädöksiä on kehitetty sekä kansallisiin että kansainvälisiin tarpeisiin. Miten ne eroavat toisistaan?
Kansallinen oikeus on paljon vanhempaa ja kattavampaa kuin kansainvälinen. Kansallisia lakeja laadittiin jo tuhansia vuosia sitten säätelemään monia elämänalueita. Kansainvälistä oikeutta on luotu vasta parin viime vuosisadan aikana.

Oikeudenkäyttöä varten on perustettu monenlaisia tuomioistuimia. Niistäkin kansalliset käräjäpaikat ovat paljon vanhempia kuin kansainväliset tribunaalit.
Kansallisissa tuomioistuimissa käsitellään enimmäkseen kansalaisten ja muiden kotimaisten toimijain välisiä riitoja ja rikoksia. Kansainvälisissä tuomioistuimissa ratkotaan valtioiden kiistoja ja niiden johtajien rikoksia, ellei niitä pystytä muuten käsittelemään.
Suuria eroja on myös siinä, kuinka paljon oikeussäädökset rajoittavat toisaalta kansalaisten, toisaalta valtioiden toimintaa. Kehittyneissä yhteiskunnissa kansalaisten elämää säädellään ja rajoitetaan paljon, tuhansilla laeilla ja muilla määräyksillä. Kansainvälisiä säädöksiä on huomattavasti vähemmän.
Siksi valtiot voivat toimia paljon vapaammin kuin niiden kansalaiset, hyvässä ja pahassa. Valtioiden johtajia on toisinaan mahdotonta saada vastaamaan oikeusrikkomuksista oman maan tuomioistuimiin. Tätä varten on kansainvälisiä tuomioistuimia.
Niistä uusimmassa, vuodesta 2002 toimineessa Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa voidaan käsitellä valtioiden ja yhteisöjen johtajien vakavia rikoksia myös henkilökohtaisesti. Näin myös muutamissa erityistuomioistuimissa, joissa käsitellään esimerkiksi entisen Jugoslavian, Ruandan ja Sierra Leonen sota- ja vastaavanlaisia rikoksia.
Kaikki valtiot eivät ole kuitenkaan liittyneet Kansainvälisen rikostuomioistuimen jäseniksi. Niiden johtajia on vaikeaa, toisinaan mahdotonta saada minkäänlaiseen oikeuskäsittelyyn vastaamaan edes raskaista rikoksista. Heitä voidaan haastaa ja ehkä saada kyseiseen rikostuomioistuimeen vain YK-turvallisuusneuvoston päätöksellä.

Vuonna 1945 YK-oikeuselimeksi perustetussa Kansainvälisessä tuomioistuimessa käsitellään vain valtioiden välisiä riita-asioita. Käsittely mahdollistuu vain, jos molemmat tai kaikki osapuolet suostuvat siihen. Näin ei useinkaan käy.
Tuore tapaus on Venäjän toiminta Krimillä. Se rikkoi ilmiselvästi kansainvälistä oikeutta anastamalla laittomasti alueen Ukrainasta – oman käden oikeudella. Se ei kuitenkaan suostune koskaan alistamaan tapahtunutta Kansainvälisen tuomioistuimen käsittelyyn.
Oikeuden jumalattaren talossa näyttää siis olevan kaksi kerrosta. Alhaalla kansalaisten on elettävä tarkasti lain mukaan, jottei rangaistaisi. Yläkerrassa valtiot ja niiden johtajat saavat toimia paljon vapaammin.

Kirjoittaja on diplomaatti.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Uutiset
STT
Arkisto