Ylämenu
Menu

Oman kylän ylpeydet osa 4/10: Kokkolan leipurin elämän onnellisin päivä sisälsi kihlauksen ja tyrmäyksen

Menestyselokuvassa Hymyilevä mies Olli Mäkeä esittää Jarkko Lahti (vas.) ja hänen manageriaan Elis Askia Eero Milonoff (kesk.).

Suomessa on valtava määrä menestyneitä huippu-urheilijoita, joiden tarinat ovat vuosien saatossa unohtuneet ja muistot haalistuneet. Näin oli käydä myös ensimmäisenä suomalaisena MM-titteliottelussa iskeneelle Olli MäelleKokkolan leipurille.

Olli Mäki tunnettiin yhä enemmän ja enemmän ensisijaisesti nyrkkeilypromoottori Pekka Mäen isänä kuin elokuussa 1962 Olympiastadionille lähes 24 000 katsojaa vetäneenä amatöörien ja ammattilaisten Euroopan mestarina.

Mutta sitten ilmestyi Mäestä kertova mustavalkoelokuva Hymyilevä mies. Ja jos Mäki oli yksi suomalaisen nyrkkeilyhistorian parhaista otteliljoista, hänestä tehtyä elokuvaa voi pitää yhtenä suomalaisen elokuvahistorian parhaista urheiluun liittyvistä elokuvista.

Cannesin elokuvafestivaaleilla palkittu Juho Kuosmasen esikoisohjaus ei ole tarina Mäen matkasta Kokkolan Jymyn juniorista keskelle Olympiastadionia tai todennäköisen olympiavoiton maksaneesta TUL:n ja SVUL:n periaateriidasta, jossa Mäen suojaus pysyi loppuun asti ylhäällä.

Hymyilevä mies on Olli Mäen ja hänen Raijansa rakkaustarina, joka alkoi Kokkolassa muutamaa vuotta ennen Olympiastadionilla iskettyä MM-ottelua Davey Moorea vastaan ja huipentui ottelupäivänä Helsingissä kihlaukseen.Tyrmäystappioon päättynyt historiallinen MM-ottelu ja manageri Elis Askin amerikkalaisten toimintatapojen tuominen 1960-luvun Suomeen (sponsorointi, lehdistötilaisuudet) toimivat vain sivujuonteina.

– Mä luulen, että oon rakastunut, Mäki myöntää Askille lehdistötilaisuuden jälkeen elokuvan avainkohtauksessa.

– Kai sä ymmärrät, että tää on paskin hetki rakastua. Nyt kasaat ittes, tiukkaa kuria pitävä Ask kuittaa.

Tyrmäystappiosta huolimatta Mäki pitää 17:ttä elokuuta 1962 elämänsä onnellisimpana päivänä.

Kymmenvuotiaana nyrkkeilyn aloittanut Olli Mäki iski itsensä 1950-luvulla suomalaisten tietoisuuteen. Mäki voitti EM-hopeaa 1957 Prahassa ja kaksi vuotta myöhemmin EM-kultaa Sveitsin Luzernissa.

Mäki olisi ollut hiipuneen olympiamahdin Suomen harvoja kultamitalikandidaatteja kesällä 1960 Roomassa. Mäki ei kuitenkaan ikinä otellut Roomassa.

Työväen Urheiluliiton (TUL) seuraa Kokkolan Jymyä edustaneen Mäen olisi pitänyt erota TUL:stä, jotta hän olisi saanut osallistumisoikeuden olympialaisiin. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen vetosi Olympiakomiteaan, että Mäki valittaisiin kisoihin ja TUL:n puheenjohtaja vinkkasi Mäelle, että voit liittyä TUL:ään takaisin kisojen jälkeen. Mutta mikään ei saanut käännettyä Mäen päätä.

– Se oli omaa härkäpäisyyttäni. Se oli niin helkutin väärin, en pystynyt sitä sulattamaan. Olisi pitänyt kieltää itsensä kolme kertaa kuin Pietari aikoinaan, Mäki kertoi 60-vuotishaastattelussaan Ylelle vuonna 1996.

– Jos mulla olisi nyt olympiakultamitali, niin mä mitä sillä tekisin. Miten mä voisin sitä syödä? Nyt pystyin seisomaan suoraselkäisenä suomalaisena omien sanojeni takana.

Mäen noin 300 ottelua ja noin 280 voittoa sisältänyt amatööriura päättyi samana kesänä. Mäki siirtyi toisen Euroopan mestarin Elis Askin ammattilaistallin vetonaulaksi ja otteli ensimmäistä kertaa ammattilaisena Töölön Kisahallissa lokakuussa 1960.

Vain kymmenen ammattilaisottelun (yhdeksän voittoa, yksi ratkaisematon) jälkeen Ask järjesti Helsingin Olympiastadionilla höyhensarjan MM-ottelun Mäki–Moore, joka päättyi jo toisessa erässä Mooren tyrmäysvoittoon. Monet pitivät MM-ottelua aivan liian nopeasti järjestettynä. Mäen suurin ongelma ennen ottelua oli painonpudotus: 60-kiloisissa otelleen Mäen painonpudotus höyhensarjaan (57,152 kg) jäi viime tipalle ja vei todennäköisesti parhaan terän Mäen iskuista.

Moorelle kävi vielä huonommin. Kuubalainen Sugar Ramos tyrmäsi hänet vain puoli vuotta Mäki-ottelun jälkeen. Moore vaipui koomaan ja menehtyi neljän päivän kuluttua.
Hiljattain kirjallisuuden Nobelilla palkittu Bob Dylan teki tragediasta laulun Who killed Davey Moore (Kuka tappoi Davey Mooren).

Ammattilaisuus ei tuohon maailman aikaan tarkoittanut sitä, että Mäki olisi vain nyrkkeillyt. Hän työskenteli nyrkkeilyn ohella myös mopedimekaanikkona ja kauppamiehenä sekä toimi Kokkolan kaupunginvaltuutettuna.

Maanläheinen, vaatimaton ja vastustajiaan kunnioittanut Mäki toipui varsin nopeasti Moore-tappiosta ja nousi helmikuussa 1964 alle 63,5 kilon sarjassa Euroopan mestariksi lyötyään Saksan Conny Rudhofin pisteillä.

Mäen pitkä ja menestyksekäs ura jatkui aina 1970-luvulle asti. Hän otteli viimeisen kerran 36-vuotiaana vuonna 1973.

Hymyilevä mies nosti joulukuussa 80 vuotta täyttäneen Alzheimerin taudista kärsivän ”Kokkolan Leipurin” vielä kerran suomalaisten tietoisuuteen. 54 vuotta naimisissa olleet Olli ja Raija Mäki vilahtavat itse elokuvan tunteikkaassa päätöskohtauksessa.

Lähteet: Hymyilevä mies (Suomi 2016, ohjaus Juho Kuosmanen), Maalinauha 1963, Helsingin Sanomat, Yle.

Juttusarjassa esitellään urheilijoita, joiden lempinimi on tehnyt suomalaisesta kunnasta, kaupungista tai kaupunginosasta tunnetun.

Osa 3/10: Teemu Tainio – Tornion Terrieri

Osa 2/10: Jarkko Immonen – Rantasalmen Sulttaani

Osa 1/10: Jorma Kinnunen – Äänekosken Pikkujättiläinen

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Uutiset
STT
Arkisto
Muualla