Tutkija: Suomen tapa hallita luonnonvarojaan on kestämätön

0

Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa on kyse olemassaolosta ja selviytymisestä, sanoo yhteiskuntamaantieteen dosentti Tero Mustonen Itä-Suomen yliopistosta. Hän on ollut mukana ilmastonmuutoksen vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen tarkastelleessa tutkimusryhmässä, jonka tuore artikkeli julkaistaan arvostetussa Science-lehdessä.
Artikkelissa osoitetaan aiempaan tutkimukseen ja uusiin havaintoihin perustuen, että ilmaston lämpiäminen on todella johtanut lajien siirtymiseen kohti napa-alueita.
Merkittävää on Mustosen mukaan se, että ryhmä on pystynyt osoittamaan, että ihmisen toiminta kiihdyttää ilmastonmuutoksen jälkiä luonnossa. Hän sanoo, että ihmisen tavoilla käyttää maa-alueita ja vesistöjä on suuri vaikutus siihen, miten elinympäristöt muuttuvat. Esimerkiksi voi ottaa pohjoisen vesistöt.
– Metsähakkuista ja turvetuotannosta tulevan kiintoaineksen sekä ravinnekuormitusten myötä vedet tummuvat, mikä johtaa siihen, että auringonvalo lämmittää vesistöä enemmän. Tämä puolestaan edistää lämpimästä vedestä hyötyvien kalalajien leviämistä, mikä tapahtuu kylmempiä elinolosuhteita vaativien lajien kustannuksella. Pohjoisempana esimerkiksi lohi, meritaimen, made ja siika, jotka lähtökohtaiset ovat sopeutuneet arktisiin alueisiin, joutuvat nyt kohtaamaan tilanteen, jossa muutos on hyvin nopeaa, Mustonen selittää.

Uusiin keinoihin on tartuttava

Viimeisten seitsemän vuoden aikana Mustonen on perehtynyt tutkimuksessaan Näätämöjoen alueeseen Lapissa. Hän on tehnyt yhteistyötä paikallisten kolttasaamelaisten kanssa, ja ilmastonmuutosten vaikutusten tarkastelussa on hyödynnetty heidän perinnetietoaan.
Näätämöjoella on käynnissä myös kokeilu alueen yhteishallinnasta, joka tarkoittaa valuma-alueen sidosryhmien ja saamelaisten yhteistyötä maankäytön suhteen. Malliin kuuluu ajatus siitä, että maankäytöstä päätetään yhdessä keskustellen. Sovinnon kautta osa luontoalueista yhteishallinnassa voidaan jättää rauhaan, ja muiden alueiden käytöstä sovitaan yhteisymmärryksessä.
– Yhteishallinta on ennen kaikkea konfliktinratkaisumenetelmä. Sillä koetamme huolehtia siitä, että olemme kykeneviä vastaamaan siihen, mitä tämä vuosisata tuo tullessaan.
Mustonen toivoo, että vastaavaa keskustelua käytäisiin laajemmin suomalaisessa yhteiskunnassa. Hän varoittaa, että Suomen nykyinen toimintamalli luonnonvarojen hallinnan suhteen on kestämätön. Kysymys Lapin maankäytöstä on vaikea, mutta Mustonen muistuttaa, että epämiellyttävien kysymysten välttelyyn ei ole enää aikaa.
– Ilmastonmuutos ei odota, hän alleviivaa.
– On varmasti niin, että ihmiset haluaisivat säilyttää luontoa ja ikonisia alueita sekä huolehtia siitä, että Suomen rajojen sisällä luonto selviää ilmastonmuutoksesta. Tämä on ennen kaikkea maankäytön ja yhteishallinnan kysymys.
Suomi voisi olla esimerkki

Mustonen ehdottaa, että Näätämöjoen kokeilun jalanjäljissä pohjoiseen perustettaisiin uusia pilottialueita, joilla yhteishallintaa kokeiltaisiin. Lisäksi ilmastonmuutoksen paikallisiin vaikutuksiin voisi puuttua valuma-alueiden kunnostuksilla.
Mustonen muistuttaa, että Suomella on jo pelkästään sijainnin puolesta erityisvastuu olla esimerkkinä muille ja viedä viestiä eteenpäin esimerkiksi Arktisen neuvoston tulevana puheenjohtajana.

http://www.sciencemag.org/

STT

Kuvat: