Ylämenu
Menu
Uutiskirje

Tomi Lemminkäisen mestariteos

OLLI MÄNTYLÄ. LP Viestin pelaajat ansaitsevat kaikki mahdolliset kehut ja kiitokset Suomen mestaruuden saavuttamisesta. Tämä kultamitali jää kuitenkin historiaan osoituksena Tomi Lemminkäisen ylivoimaisesta osaamisesta suomalaisen naislentopalloilun tietyillä osa-alueilla.

Viime keväänä LP Viestin tilanne oli 2010-luvun aiempaan historiaan nähden karmea. Seuran ”projekti 2017” oli hajonnut eri syistä viimeistään jo vuonna 2015, eikä jäljellä ollut projektin alkuperäisistä avainpelaajista kuin Noora Kosonen.

Valmennus ja lähes koko joukkueenjohtokin oli pakko pistää täysin uusiksi. Isohkona rikkana rokkaan tulivat Salon kaupungin liikuntapaikkamaksut.

Lemminkäisen kontaktit ja neuvottelutaidot tekivät kärjistetysti todeten paskasta konvehdin. Helminä olivat etenkin kolme värväystä: Viktoriia Tuchashvilin löytö ykköspassariksi, Hillaelina Mäntylän houkuttelu takaisin Saloon ja Nadezhda Gokhshteiniin luottaminen. Jos joku näistä ei olisi tapahtunut, ei Salossa juhlittaisi mestaruutta nyt eikä olisi todennäköisesti juhlittu pääsiäisen jälkeenkään.

Lemminkäisen silmä näki myös Ronja Heikkiniemen kasvaneen jo 17-vuotiaana riittävän hyväksi, toisin sanoen kultamitalin mahdollistavaksi yleispelaajaksi. LP Viestissä oli kauden alkaessa seitsemän liigan kärkitason pelaajaa, ei yhtään enempää.

Haastava taloudellinen tilanne ei mahdollistanut lisähankintoja, eikä Saloon toisaalta ollut niin suurta imua HPK:n mestaruuden jäljiltä kuin monena aiempana vuonna. HPK lähti päättyneeseen kauteen selkeästi salolaisia suuremmalla budjetilla, ja Hillary Hurleyn myymisen jälkeen rahaero sen kuin kasvoi. Hämeenlinnassa oli yhdeksän liigan kärkipään pelaajaa.

Lemminkäisen tietoinen ja toisaalta pakotettu riski kannatti. Salon Viestin juniorityön osuus mahdollisti Heikkiniemen ja myös Anna Czakanin nousun joukkueen kantaviksi voimiksi.

Kaikesta näki varsinkin finaalivaiheessa, että tämän kauden joukkue oli Lemminkäiselle erityisen rakas lapsi. Koskaan aiemmin ei hänen ole nähty eläytyvän ottelutapahtumiin niin voimakkaasti kuin näissä loppuotteluissa.

Eikä se ole ihme. Olihan hänen edustamansa joukkue ensimmäistä kertaa yhdeksään vuoteen altavastaajan asemassa. Tilanteessa, jossa jokainen Lemminkäisen ”juju”-huutokin saattoi auttaa joukkuetta. Saattoi, vaikka välillä ”juju”-huuto kaikuikin pallon oltua jo LP Viestin puolustuspelaajan käsissä…

Paitsi erityisen makealta tuntuu tämä mestaruus myös tärkeimmältä koko 2010-luvulla. Jos HPK olisi vienyt kultamitalit toista kertaa peräkkäin, olisi pelaajavirta vienyt entistä voimakkaammin Hämeenlinnaan.

Nyt Lemminkäisen on todella paljon helpompi istua nykyjoukkueen pelaajien kanssa alas jatkosopimusneuvotteluihin. Ja ennen kaikkea helpompi soitella uusille pelaajille, joita hän joukkueeseensa toivoisi.

Kirjoittaja on Salon Seudun Sanomien urheilutoimittaja.

 

Tomi Lemminkäinen osasi koota joukkueeseensa täydellisesti sopineet pelaajat.










Uutiset
STT
Arkisto