Ylämenu
Menu
Uutiskirje

Viheltäen menee

ASKO LEHTONEN. Bob Dylan on tehnyt palveluksen Ruotsin akatemialle. Viime vuoden kirjallisuuden Nobel-palkinto nousi taas julkisuuteen, kun  Dylan toimitti Nobel-luentonsa akatemialle tällä viikolla – muutama  kuukausi enne kuin tämän vuoden palkinto jaetaan.
Ne, jotka veikkasivat, että demarit löytää presidenttiehdokkaan ennen kuin Dylan saa luentonsa valmiiksi, hävisivät.
SDP pyytää nyt puolueosastoilta ehdotuksia. Salon työväenyhdistyksen kannattaa tutkia tarkkaan kuntavaalien tuloslistaa ennen kuin laittaa postia puoluehallitukselle. Ettei tule sanomista.

Dylan aloitti loputtoman kiertueensa kesällä 1988, eikä hän halunnut keskeyttää sitä Nobelin takia. Palkinnon hän otti vastaan viime keväänä, kun työmatka sattui sopivasti Tukholmaan.
Silloinkaan hän ei pitänyt luentoa, eikä kuuleman mukaan kukaan kuullut hänen puhuvan konserttilavallakaan mitään.

Suomalainen on saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon kerran. Vuonna 1939 se myönnettiin Frans Emil Sillanpäälle.
Dylanin palkinnolla lauluksi kirjoitettu lyriikka tunnustettiin kaunokirjallisuudeksi. FE:n rautaiselle sukunimikaimalle Jari Sillanpäälle palkintoa ei voi antaa, vaikka hän laulaja onkin. Nuoremman Sillanpään tulkitsemat sanat ja sävelet ovat muiden tekemiä.

Nyt kun Dylan on osoittanut, että lauluntekijäänkin voi lopulta luottaa, Suomessa kannattaa kääntää katseet hänen kollegoihinsa. Itseoikeutettuna palkinnon saajana tulee mieleen Hector.
Syntyperäinen stadilainen Heikki Harma laulaa Helsingin keskustan arkkitehtuuria kuvaavassa kappaleessaan Lumi teki Engelin eteiseen, että isä meni Ruotsiin. Nobelin hakureissua ajatellen suunta on oikea.
Todennäköisesti seuraava Nobel menee kuitenkin painetulle kirjallisuudelle.
Musiikissa kuuntelupuoleen keskittynyt perussuomalainen Eurooppa-, opetus- ja kulttuuriministeri Sampo Terho haaveili koulupoikana kaunokirjailijan urasta, eikä se ole nuorelle miehelle vieläkään myöhäistä. Mahtaisiko hän kuitenkaan lähteä palkintoillalliselle pakko-Ruotsiin?

Ruotsin akatemian sihteeri luonnehtii Dylanin äänitiedostona Amerikasta tullutta luentoa epätavanomaiseksi ja retorisesti täydelliseksi. Epätavanomaista on ollut myös Dylanin käytös.
Nobelin kirjallisuuspalkinto on arvostettu, vaikka ei rahallisesti kovin kummoinen. Vajaan miljoonan euron summalla kuittaisi hädin tuskin Salon kirjaston kolmen vuoden hankinnat.
Siitä huolimatta Nobel kyllä kelpaa, jos kohdalle osuu. Luento pitäisi tietenkin kirjoittaa täysin tosin kuin Dylan, jotta ei syytetä matkimisesta. Kaikille turvallinen vaihtoehto on  tavanomainen ja retorisesti epätäydellinen.
Kirjoittaja on Salon Seudun Sanomien toimittaja.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *










Uutiset
STT
Arkisto