Ylämenu
Menu
Uutiskirje

Pahuus koskettaa

SATU JÄRVINEN. Perjantai 18.8. oli aivan tavallinen elokuinen päivä, kunnes tapahtui jotakin todella järkyttävää, joukkopuukotus keskellä Turkua.
Olin vielä alkuillasta täysin tietämätön asiasta. Keskityin niin intensiivisesti töihini, etten kuunnellut edes uutisia. Havahduin todellisuuteen vasta siinä vaiheessa, kun sain muutamia ”olethan kunnossa?” -viestejä. Sen jälkeen minulle alkoi vähitellen valjeta, mitä kamalaa Turussa oli aiemmin päivällä tapahtunut.

Päällimmäisenä mielessä oli aluksi epäusko, eihän tämä voi olla totta. Sitten heräsi suuri huoli ystävistä ja tuttavista. Illan kuluessa selvisi, että he kaikki olivat onneksi kunnossa. Kesti vielä jonkin aikaa ennen kuin todella ymmärsin, että raukkamaiset veriteot oli tehty vain muutaman korttelin päässä kodistani. Paikassa, jossa olisin itsekin voinut olla. Olin järkyttynyt ja surullinen.
Vaikka olen oikeastaan jo ajat sitten muun muassa kouluampumisten seurauksena lakannut pitämästä Suomea lintukotona eli paikkana, jonne mikään paha ei yllä, en ole kuitenkaan osannut kuvitellakaan, että tällaista julmuutta voisi tapahtua ihan kulman takana.
Olen pitänyt Suomea varsin turvallisena maana ja Turkua kaupunkina, jossa minäkin voin liikkua vapaasti ja pelkäämättä. Nyt turvallisuudentunteeni järkkyi, sillä pahuus oli tullut todella lähelle. Vaikka myös Barcelonassa ja muualla Euroopassa tapahtuneet terrori-iskutkin koskettavat, ne eivät ole tulleet samalla tavalla iholle. On kuitenkin myönnettävä, että kaikki nämä viime aikojen ikävät tapahtumat ovat lisänneet huolta ulkomailla matkustelevien läheisten turvallisuudesta.
Kauppatorilla oleva kynttilä- ja kukkameri, suruliputus ja sunnuntaiaamun hiljainen hetki kertovat Turkua ja koko Suomea syvästi koskettaneesta tragediasta. On edelleen vaikeaa käsittää, että ensimmäiset Suomen poliisin terroristisina tekoina tutkimat murhat ja niiden yritykset on tehty juuri Turussa ja vieläpä keskellä päivää.
Poliisien ripeää toimintaa ja ulkopuolisten henkilöiden rohkeutta on kiittäminen siitä, ettei uhreja tullut vieläkin enemmän. Toki yksikin silmittömän väkivallan vuoksi kuollut ihminen on liikaa, oli tekijän motiivi sitten mikä tahansa. Mielestäni on hyvä, että pääepäilty saatiin nopeasti kiinni elävänä. Näin hän joutuu aikanaan vastaamaan teoistaan ja kärsimään seurauksista.

Kun jotakin järkyttävää tapahtuu, omille ja toisten tunteille on annettava tilaa. Vaikka väkivalta onkin aina väärin ja siksi tuomittavaa, siihen ei pidä vastata vihalla. Vihan lietsonta kun on itse asiassa palvelus terroristeille, jotka haluavat teoillaan synnyttää pelkoa ja lisätä vastakkainasettelua eri ihmisryhmien välille.
Arkeen palaaminen mahdollisimman nopeasti ja tuttujen rutiinien jatkaminen auttavat pääsemään pahimman yli. Näin voimme osoittaa vahvuutemme ja sen, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta.
Toivon, että voimme tästä kauheasta tapahtumasta huolimatta luottaa siihen, että maailmassa ja ihmisissä on edelleen huomattavasti enemmän hyvyyttä kuin pahuutta.

Kirjoittaja on kasvatustieteen tohtoriopiskelija.

2 vastausta: Pahuus koskettaa

  • Luin viikonloppuna myös toimittajan muistelemana, miten vappuna vuonna 1999 Turussa puukotettiin ja pahoinpideltiin kaikkiaan 13:a ihmistä. Yksi kuoli, toinen oli hengenvaarassa, useille jäi vammoja.

    Silloin asialla oli kotimainen nuorisojoukko, joka tarkoituksella lähti kaupungille pahoinpitelemään ihmisiä. Päätekijä käytti perhosveistä.

    Ei mitenkään puolusta nykyistä tapahtumaa, mutta muistutus ongelmista, joita voi putkahtaa aivan kotikutoisestikin.

  • Maailmassa ei mikään asia oikeuta toisen ihmisen tappamista. Eikä mikään terroristi tai muukaan harhaoppinen tai ajatuksissaan harhautunut taistele oikeasti minkään asian puolesta.

    Ainoastaan toisen ihmisen ystävänä ja lähimmäisenä kohteleminen ja pitäminen, on sitä ainoaa asiaa, mikä kuuluu ihan meille kaikille, automaattisesti.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *










Uutiset
STT
Arkisto