Sipilän kolmas

0

RAUNO SAARI. Sipilän ensimmäinen hallitus on niukasti ylittänyt ajastaan puolivälin. Käytännössä hallitus on kaartamassa loppusuoralle. Vuosi ennen eduskuntavaaleja menee äänestäjiä miellyttäviin päätöksiin tai elämään toimitusministeriönä. Tämä syksy on siten aikaa korjausliikkeisiin, jos niin halutaan.
Hallitus viimeistelee kolmatta budjettiaan. Syksyllä 2015 kolme ässää, Sipilä, Stubb ja Soini marssivat iltaisin televisioon kertomaan, mitä hallitus tekee eikä meinaa. Esiintyminen oli yli-innokasta, mutta tuntui hyvältä. Viime syksyn valmistelu viestitti jo muuta. Hyssyteltiin, että ikäviä päätöksiä ei enää tarvita. Rauhallista on ollut meno nytkin.

Työllisyyden kehityksessä on täällä länsirannikolla ollut puhinaa. Se on lämmittänyt hallitustakin. Ihan työllisyystavoitteisiin ei kuitenkaan päästä. Vaikka päästäisiinkin, näillä toimin ei velkaantuminen käänny eikä syntyneitä vajauksia kurota. Hallitusohjelma kaavaili keväällä 2015 ihan muuta.
Keskitetyistä tuloratkaisuista luopuminen tuo hallitukselle siitä riippumattomia lisämurheita. Kilpailukykysopimuksen alta on matto vedetty. Metsäteollisuuden ratkaisut ovat poistaneet viimeiset pidäkkeet. Yritysten johtotehtävissä oleville suunnatut palkitsemiset eivät osoita ymmärrystä maan tilannekuvaan ja siinä tarvittaviin muutoksiin. Enemmänkin se kertoo joidenkin yritysten ylimielisestä suhtautumista yleiseen kilpailukykyyn ja piittaamattomuudesta maan menoon.
Hallitus on keskittynyt uudistamaan maakuntahallintoa sekä sosiaali- ja terveydenhoidon järjestelmää. Byrokratiaa piti purkaa ja elinkeinopolitiikkaa ja työllisyyttä herättää erikaltaisilla keihäänkärjillä.
Maakuntahallinto saadaan, vaikka hallinnossa ei ole vajetta ja sellaista uudistusta ei luvattu. Sosiaali- ja terveydenhoidon uudistaminen on muuttunut sitä tuskaisemmaksi, mitä pitemmälle valmistelu on edennyt. Uudistuksen tavoitteet ovat hämärtyneet ja muuttaneet muotoaan.
Tämän separaattorin tuotoksia ei ennakoi edes ukko mustilainen. Joku kerää kerman, toiset juovat kurria. Vastuut tekemisistä siirtyvät seuraavien hallitusten murheiksi. Huolelliseen valmisteluun uudella hillityllä ja harkitulla alulla ei tällä hallituksella ole enää aikaa.

Jos hallitus jotain erityisen hyvää haluaa tehdä, se kohdentuu toivottavasti lapsiperheille ja siellä päivähoidon voimavaroihin ja perheiden maksuhelpotuksiin. Siellä apua tarvitaan, ja se apu olisi oikeaa yhteiskuntapolitiikkaa.
Perhepolitiikassa on tosin tekemistä enemmänkin. Jos ja kun jostain pitäisi menoja valtiovarainministeriön pohjavalmistelusta vähentää, toivoisi ryhtiä ja uskallusta tarttua menestyvien yritysten saamiin tukiin. Mikä huonona aikana on ollut tarpeen, ei sitä tänään ole, vaikka erillisetuja saavat yritykset muuta lobbaavat.
Muuta hyvää ei äänestäjille nyt pitäisi lupailla. Eikä toisaalta äänestäjien pitäisi nyt merkillisiä parannuksia odottaa.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva entinen maaherra.