Ylämenu
Menu
Uutiskirje

Kilpavarustelusta turvattomuutta

VESA JAAKOLA. Suurvaltojen asevarustelu on jälleen kiihtymässä. Yhdysvalloissa, suurimmassa sotilasvallassa, uusi presidentti esittää kymmenyksen lisäystä varustelumenoihin. Kiinassa asevoimien vahvistamista jatketaan yli kymmenen prosentin vuosivauhtia. Venäjälläkään ei säästellä asevoiman kasvattamisessa.
Mitä isot edellä, sitä pienemmät perässä. Viime vuonna varustelumenoja lisättiin huomattavasti myös Intiassa ja Japanissa. Nato-liittolaisilta vaaditaan puolustusmenojen kasvattamista vähintään kahteen prosenttiin kansantulosta. Jopa pohjoismaissa puolustusbudjetit ovat kasvu-urilla.
Koko maailmankin mitassa varustelumenoihin panostettiin viime vuonna entistä enemmän. Valtiot käyttivät asemenoihin yhteensä 1 686 miljardia dollaria vnuona 2016. Tuolla summalla kattaisi Suomen valtionbudjetin kaikki menot nykytasollaan 27 vuoden ajan. Millaista turvallisuutta noilla rahoilla saatiin?

Kyse on pitkään jatkuneesta kilpavarustelusta. Sitä tapahtuu suurvaltasuhteiden lisäksi eniten selkkausalueilla. Naapurivaltioina esimerkiksi Intia ja Pakistan ja idempänä kaksi Koreaa näkevät toisensa turvallisuusuhkina, joihin ne vastaavat lisävarustelulla. Lähi-idässä näin tekevät Iran ja Saudi-Arabia toistensa vastustajina.
Kilpavarustelua voivat kiihdyttää vastustajista ja vihollisista tehdyt uhka-arviot. Niiden tekeminen on ongelmallista. Arvioina ne voivat olla oikeita tai vääriä. Uhkia usein liioitellaan, mistä seuraa valtiosuhteisiin lisäjännitystä ja lisävarustelua.
Uhkakuvia on jatkuvasti päivitettävä, kun valtion turvallisuusympäristö alati muuttuu. Puhutteleva esimerkki tästä ovat Itämeren alueen nykyolot. Niinpä Suomessakin uhka-arvioiden laatiminen on entistä haasteellisempaa.
Kilpavarustelun kierteessä tavoitellun turvallisuuden sijasta saadaan pahimmillaan lisää turvattomuutta. Näin on etenkin suurvaltasuhteissa. Kiina vahvistaa asevoimiaan, jotta se olisi Yhdysvaltain kanssa sotilaallisesti tasoissa lähialueillaan ja laajemminkin Kaukoidässä. Venäjä sanoo varustautuvansa Nato-valtioiden luoman uhkan varalta Itämerellä ja itäisessä Euroopassa. Yhdysvallat ilmoittaa kasvattavansa asevoimaansa kaikkien mahdollisten uhkien, myös terrorismin torjumiseksi.
Varustelumenoista päättäminen on helpompaa siellä, missä kansanvalta ei estä eikä hidasta päätöksentekoa. Valtiojohto yksin päättää sotilasmenoista ja kansa saa ne maksaa – vaikka kaiken muun kustannuksella kuten Pohjois-Koreassa, jossa jopa puolet valtion varoista käytetään sotilasmenoihin.

Toisin on vaalidemokratioissa, joissa hallitusten on suostuteltava kansalaiset, veronmaksajat kustantamaan myös puolustusmenot. Suostuttelu on helpompaa maissa, jotka ovat sodissa asein menestyksellä puolustautuneet. Sellainen maa on Suomikin.
Erikseen ovat ne valtiot, joissa valtiojohto varustelee myös sisäisten uhkien, jopa oppositiotoiminnan varalta.
On myös valtioita, joilla ei ole ollenkaan kansallisia asevoimia. Useimmat näistä 21 maasta ovat pieniä vähäväkisiä saarivaltioita, joilla on puolustussopimuksia suurempien naapurimaiden kanssa. Tunnetuimpia aseettomista ovat Costa Rica, Islanti ja Vatikaanivaltio.

Kirjoittaja on emeritusdiplomaatti.

1 vastaus: Kilpavarustelusta turvattomuutta

  • Mitä enemmin asevarustelun pyörteeseen varoja pannaan, sen suuremmaksi pyörre käy ja sen enemmin se vaatii nieltävää. Sen kaikki tietää, mutta kaikkia kattaviin sopimuksiin ei päästä varustelun hillitsemiseksi. Mutta varoja tuntuu riittävän tähän pohjattomaan kaivoon heitettäväksi. Varoja, jotka voisi käyttää johonkin hyödyllisempäänkin. Eikä nyt puhuta pikku summista, 1686 miljardia dollaria viime vuonna.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *










Uutiset
STT
Arkisto