Kuinka puhtoisa tähti meille kelpaa?

0

ULLA JÄRVI. Iskelmätähti Jari Sillanpään epäillään syyllistyneen ajamaan autoa amfetamiinin vaikutuksen alaisena, kertoi Iltalehti meille muutama päivä sitten. Iltapäivälehtien lööpit kirkuivat fanien kauhistelua ja tuomioita. Huumeista ja huumekuskeista kirjoitetaan ikään kuin vasta nyt olisi herätty ilmiöön.
Jopa valtakunnan päälehden, Helsingin Sanomain, toimittaja Ilkka Mattila kirjoitti (HS 15.9.) pitkän analyysin siitä, miten Sillanpäälle käy. Pitäisihän tähden käynnistää konserttikiertueensa syyskuun lopulla.

Humalassa toikkarointi, jota paineen purkamiseksi tai rentoutumiseksikin kutsutaan, on Suomessa julkkiksille yleensä sallittua. Taiteilijoiden ymmärretään olevan keskivertokarskia suomalaista herkempiä, joille kovassa viihdebisneksessä eläminen on rankkaa.
Toimittaja Mattila kuitenkin toteaa, että huumehörhö-sana yhdistetään yleensä ihmiseen, joka on menettänyt täysin elämänhallinnan. Miten sellainen ihminen pystyy vetämään 14 konsertin kiertueen, miettii Ilkka Mattila ja huomauttaa, että Sillanpään on nyt tehtävä töitä uransa jatkumisen puolesta.
Valtalehden sivuja ymmärtävämpää keskustelua kohtasin Salon uimahallin pukuhuoneessa tuoreeltaan uutisen jälkeen. Vanhemmat rouvat toki päivittelivät, mutta varsin nopeasti löytyi ymmärrys: ”Kyl sen täytty kovaa ol, semmose elämä, ku ain pittää jaksaa ol ilone”.

Me, jotka olemme tänä vuonna nähneet Jari Sillanpään keikoilla, olemme nähneet väsyneen viisikymppisen miehen.
Lavalle on astunut ikäistään vanhemman näköinen laulaja, joka tuntuu ottavan kuin virtaa meistä faneista käynnistääkseen oman moottorinsa. Parin ekan biisin jälkeen Sillanpää alkaa näyttää ja kuulostaa omalta itseltään. Näin minä olen arvellut.
Tuo ”arvelu” on lähellä arvostelua. Estradilla viihdetaiteilija on kaiken kansan arvioitavana ja arvosteltavana. Joka keikalla on myytävä ihmisille oma itsensä yhä uudelleen ja uudelleen. On jaksettava nauraa, vaikka ei aina niin naurattaisikaan. Onhan paras keikka sellainen, jolla yleisö voi nauraa, nauttia ja vielä liikuttua.
Keikasta toiseen, viikosta toiseen, vuodesta toiseen. 22 vuotta Sillanpää on tehnyt meille faneille tämän.
Nyt Sillanpää on kertonut myös sarjapäänsärystään, äärimmäisen kivuliaasta kroonisesta sairaudesta. Päihteet vain ovat hengenvaarallinen kivun ja väsymyksen itsehoitomenetelmä. Rennon julkisivun takaa alkaa paljastuu inhimillinen ihminen.
Rikollinen toiminta on rikollista, mutta myös meidän yleisön reaktioiden ja median kauhistelun ylilyönnit ovat epäinhimillisiä.

Kirjoittaja on halikkolainen tiedetoimittaja.