Kuka välittäisi Joutsenista?

0
SalPan kausi päättyi isoon pettymykseen.

SalPan kausi päättyi isoon pettymykseen.

SalPan 16. peräkkäinen kausi Kakkosessa oli kaikin tuomariäänin menestys.

Joukkueenjohtajat Ville Inkinen ja Jukka Toivonen kokosivat yhdessä valmentajien Jarkko Tallqvistin ja Timo Koljosen kanssa nuoren ja pelinopean joukkueen, joka pelasi ennakko-odotuksia paremman kauden. Tuskin kukaan joukkueen ulkopuolinen olisi uskonut ennen kauden alkua, että SalPa lähtee päätöskierrokselle sarjakärkenä.

Siitä huolimatta voisi kuvitella, että lohkovoiton ja nousukarsintapaikan lipeäminen viimeisellä kierroksella kauden ennätysyleisön (551) edessä ottaisi raskaasti päähän jokaista SalPa-perheen jäsentä.

Pettymystä ei kuitenkaan voinut aistia kuin kaikkensa antaneista pelaajista. Ruskan väreihin pukeutuneelta Urheilupuiston uudelta Yläkentältä poistui kohtuullisen iloisia ihmisiä vatsat täynnä makkaraa ja mokkaruutuja. Seurajohto otti tappion kevyesti, eikä SalPalla varsinaisesti ole uskollisia kannattajia, joiden yöunia eilinen tappio pilaisi.

Vaikka SalPan yleisömäärät nousivat päättyneellä kaudella noin 30 prosentilla, yleisökeskiarvo 326 ei ole Kakkosen tasolla millään tavalla poikkeuksellinen. Etenkin kun ottaa huomioon kaupungin koon, harrastajamäärät (yhteensä 1 200 lisenssipelaajaa) sekä SalPan kiveen hakatun aseman kaupungin selkeänä ykkösjoukkueena.

Kokonaisuutena SalPan jalkapallolla menee hyvin. Seura on tehnyt tarpeellisia ja osin rohkeitakin panostuksia valmennukseen ja olosuhteisiin. SalPa pystyy tarjoamaan kaupungin lapsille ja nuorille laadukkaan pelaajaputken, jonka päästä tupsahtelee pelaajia tasaisesti niin nuorten maajoukkueisiin, omaan edustusjoukkueeseen kuin maan ylemmille sarjatasoille. Perustekeminen on korkeaa luokkaa ja kestää vertailun samankokoisten kotimaisten seurojen kanssa.

Seuraavaksi SalPassa onkin mietittävä, millä keinoin seuran edustusjoukkueesta tulisi isompi ja tärkeämpi osa kaupungin futisihmisten arkea. Miten saada ihmiset välittämään joukkueesta niin myötä- kuin vastoinkäymisissä?

Kun Joutsenten lento katkeaa seuraavan kerran näin lähellä unelmaa, Urheilupuistosta pitää valua pois pettyneitä kaupunkilaisia valmiina kohtaamaan jossitteluntäyteisen ja huonounisen yön.

Siinä vaiheessa voidaan puhua aidosta futis- ja seurakulttuurista, johon ei kuulu minkäänlaista välinpitämättömyyttä. Ja vasta siinä vaiheessa on luotu jotain aidosti yhteisöllistä ja aidosti kestävää.