Ylämenu
Menu
Uutiskirje

Syksyn teatteria

HEIKKI KOSKI. Syksyn teatterikausi alkoi osaltamme Kansallisteatterin Willensaunassa, jossa esitettiin Mihail Bulgakovin Mestari ja Margarita. Tämä Bulgakovin salaa sensuurilta kirjoittama romaani jäi hänen viimeisekseen. Suomeksi kirja ilmestyi vuonna 1969 nimellä Saatana saapuu Moskovaan. Näytelmästä on etsitty piilomerkityksiä; monet Stalinin toimethan olivat saatanallisia.
Näyttää siltä, että Bulgakovin suhde Staliniin oli kaksijakoinen: Stalin ei suostunut Bulgakovin pyyntöihin saada maastapoistumislupa tai julkaisulupa teoksilleen, mutta toisaalta Bulgakov sentään säilyi hengissä.
Willensaunan esityksessä olivat mukana kaikki Bulgakovin kirjan ainekset: Pimeyden Ruhtinaan koominen vierailu 1930-luvun Moskovassa, vaikeuksiin joutuneen neuvostokirjailijan ja hänen rakastettunsa lyyrinen rakkaustarina sekä Pontius Pilatuksen ja Jeesuksen välienselvittely Jerusalemissa.

Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä on Kjell Westön kirjasta Kangastus 38 dramatisoitu näytelmä. Siinä on onnistuttu siirtämään sekä 1930-luvun lopun jännittynyt ilmapiiri että kaksi vuosikymmentä aikaisemmin tapahtuneet sisällissodan traagiset jälkiselvittelyt kaikessa ristiriitaisuudessaan hyvin näyttämölle.
Milja Matilda Wiikin kolme hahmoa Milja-neiti, Matilda ja rouva Wiik ovat samanaikaisesti näyttämöllä. Milja-neidin rajut kokemukset punavankien leirillä johtivat kaksi vuosikymmentä myöhemmin vääjäämättä kohtalokkaaseen loppuun. Kuten Tiina Lintunen tuoreessa tutkimuksessaan Punaisten naisten tiet osoittaa, Milja-neidin kohtalo ei ollut poikkeuksellinen.
Teatteri Avoimissa ovissa on Anneli Kannon ja Heini Tolan näytelmä Erottaja 1917-18. Se perustuu Ida Redsvenin todelliseen elämäntarinaan, joka päättyi helsinkiläisnaisille harvinaiseen kuolemantuomioon. Näytelmä osoittaa nykyajallekin, kuinka vihapuhe ja eriarvoisuus voivat johtaa ylipääsemättömiin konflikteihin myös yksilöiden tasolla.
Helsingin taidemuseossa näytellään Thomas Bernhardin Vanhat mestarit. Musiikkikriitikko Reger on 36 vuoden ajan joka toinen päivä istunut Wienin taidehistoriallisessa museossa aina samassa salissa ja samalla penkillä katsomassa Jacob Tintoretton (1519-1594) ”Valkopartaista miestä”.
Nyt Reger oli kutsunut paikalle ystävänsä filosofi ja kirjailija Atzbacherin, jolle hän siirsi perintöään: kaikissa vanhojen tunnettujen mestarien teoksissa on heikkouksia, jotka Reger oli havainnut. Siinä sivussa tuli moitittua kaikki muukin mahdollinen teatterista filosofi Heideggeriin, Wienin asukkaista kaupungin käymäläkulttuuriin.

Lopulta paljastuu syy, miksi Reger oli kutsunut ystävänsä juuri sinä lauantaina, poikkeuksellisesti toisena päivänä peräkkäin Wienin taidehistorialliseen museoon: Reger oli ostanut itselleen ja ystävälleen liput perusteellisesti haukkumansa Burg-teatterin näytökseen samana iltana.
Koska nämä keskustelut sijoittuivat Wienin taidehistorialliseen museoon, on luontevaa, että Helsingissä näytelmän esityspaikkana on taidemuseo. Tintorettoa ei Hamissa ole, mutta mukava oli katsoa esityksen aikana Anna Retulaisen suurikokoisia värikkäitä maalauksia.
Tässäpä aika monta hyvää syytä lähteä teatterimatkalle Helsinkiin.

Kirjoittaja on hallintotieteiden tohtori.
heikki.koski@pp4.inet.fi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *










Uutiset
STT
Arkisto