Olympiakomitean tukimuutokset kohdistuivat pitkälti marginaaliin

0
Suomen lentopallomiehet (kuvassa Niklas Seppänen) jahtaavat olympiaunelmaa osin huippu-urheiluyksikön 360 000 euron tuen avulla. (Kuva: Lehtikuva/Vesa Moilanen)

Muutokset Suomen Olympiakomitean tukisummissa ovat lopulta hyvinkin maltilliset verrattuna vaikkapa viime vuoden tilanteeseen. Tukien parista karsittiin lähinnä ne lajit, jotka ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta niin menestyksen kuin harrastajamäärienkin puolesta Suomessa erittäin pieniä.

Laji- ja urheilijalistaan perehtyessä havaitsee myös sen, kuinka hankala tai kauniimmin todettuna haastava tilanne suomalaisissa kesäolympialajeissa kaiken kaikkiaan on. Kesälajeista tasan yksi eli parayleisurheilu kuuluu Olympiakomitean määrittelemiin kärkilajeihin. Huippuvaiheen johtajan Mika Lehtimäen mukaan kesälajeissa ”tarvitaan lisää laadukasta työtä ja menestystä. Mittatikkuna voisi pitää talvilajien puolelta maastohiihtoa ja jääkiekkoa.”

Kärjistäen: mitä kilpaillumpi laji on maailmalla, sitä vähemmän sen edustajat saavat Olympiakomitean tukia. Esimerkiksi miesten jalkapallo puuttuu listalta kokonaan, ja yleisurheilussa pikajuoksu ei kuulu suoraa tukea saavien lajiryhmien piiriin.

Tämä on ymmärrettävää, jos ja kun pyrkimyksenä on saavuttaa mahdollisimman monta olympiamitalia lajin kilpailun kovuudesta riippumatta. Murros on käynnissä muutenkin. Nyrkkeilyn tuki kasvoi kaikista lajeista eniten, ja leijonanosa panostuksesta suuntautuu naisten nyrkkeilyyn. Tässäkin yksi esimerkki ”mitalit edellä” -ajattelusta. Painissakin edetään Petra Olli -niminen naiskärki edellä.

Kesäpalloilulajeissa Suomea pyritään saamaan mukaan pelaamalla ensimmäistä kertaa sitten miesten koripallomaajoukkueen ja Tokion 1964.

Lentopalloa tuetaan kaikista lajeista edelleen toiseksi eniten, vaikka mahdollisuudet Tokioon 2020 ovat vähintäänkin rajalliset. Viimeksi Rio de Janeirossa miesten lentopalloturnauksessa pelasi neljä Euroopan maata. Suomen nykytaso on Euroopassa sijoilla 10–12.

Koripallon tuet kasvoivat, ja ne kohdistetaan useampaan lajin osa-alueeseen, kuten kehityskeskuksen käynnistämiseen sekä Helsinki Basketball Academylle. Vuosi sitten olympiaturnauksessa oli viisi joukkuetta Euroopasta;  Suomen taso on lentopallon kanssa samaa luokkaa.

Naisten jalkapallossa vanhaa mannerta edusti Riossa kolme valtiota – Suomi ei selviytynyt täksi vuodeksi 16 maan EM-kilpailuihin.

Olympiakomiteaa on halutessaan helppoa kritisoida päätöksistä. Voi antaa noottia joukkuelajien näinkin suurista tuista, vaikka matka kisoihin lienee liian hankala.

Asian voi kuitenkin kääntää myös toisin päin. Montaa oikeasti realistista olympiamitaliehdokasta ei Suomen yksilöurheilijoista löydy näillä näkymin Tokioonkaan.

Vaikkapa ratamelonta saa 114 000 euron tuet neljälle nimetylle urheilijalle. Heistä kukaan ei ole toistaiseksi yltänyt olympialaisiin tai merkittäville sijoituksille MM-kilpailuissa. Toisaalta näiden melojien tulostaso on ollut nousujohteinen, joten sikäli heidän tukemisensa on perusteltua.

Yhtä lailla voisi miettiä sitä, että olympiaohjelman ulkopuolisista lajeista ovat edelleen mukana tukensa lähes tuplannut keilailu, yli 100 000 euroa saava salibandy sekä suunnistus. Arvokisojen mitalinälässä nämä lajit toimivat hyvin.

Ratsastuksen ja golfin poispudottamiset ovat puolestaan mielenkiintoinen linjanveto. Ratsastuksessa harrastajia piisaa, mutta olympiataso on pääsääntöisesti kaukana. Naisten olympiagolfissa voisi maarajoitusten vuoksi olla jopa kohtalaiset menestysmahdollisuudet.

Käsipallon, nykyaikaisen 5-ottelun, squashin ja uimahyppyjen jääminen pois tuen piiristä luonnollisesti harmittaa kyseisten lajien edustajia, mutta summat ovat aiemminkin olleet lähes olemattoman pieniä. Ennakkokohu tukien keskittämisistä johti siis tilanteeseen, jossa uudistukset kohdistuivat pitkälti marginaaliin.

Jätä kommentti

Ole ensimmäinen kommentoija

wpDiscuz