Valinnanvapaus ja maakuntahallinto

0

HEIKKI KOSKI. Valinnanvapaus herättää sanana myönteisiä mielikuvia. Kukapa ei haluaisi valita erilaisten vaihtoehtojen joukosta itselleen sopivinta. Mutta miten sosiaali- ja terveyspalvelujen valinnanvapaus pitäisi järjestää, jotta järjestelmän toimivuus ei kärsisi?
Sote-uudistusta on nyt yritetty aikaansaada kahden hallituksen aikana, itse asiassa jo kauemminkin. Kokonaisuutta ja seurausvaikutuksia, sitä mihin erilaiset ratkaisut voisivat johtaa, on äärimmäisen vaikea arvioida, etenkin kun poliittisten päättäjien ja asiantuntijoiden käsitykset poikkeavat toisistaan.

Miksi tarvitaan näin valtava ja vaikea kokonaisuudistus? Olisi luullut, että nykytekniikalla ja nykyisin menetelmin saumattomat hoitoketjut sosiaalitoimesta perusterveydenhuollon kautta erikoissairaanhoitoon olisi kyetty toteuttamaan kevyemminkin järjestelyin ottamatta suuren uudistuksen riskejä.
Ensinnäkin: meillä on jo nykyisellään hyvin toimiva erikoissairaanhoito eikä se ole ollut kansainvälisessä vertailussa mitenkään erityisen kallista, pikemminkin päinvastoin.
Painavampi tarve uudistukselle on perusterveydenhuollossa, jossa paikoin esiintyy vaikeuksia saada päteviä lääkäreitä ja jonotusajat ovat pitkiä. Tilanne on kuitenkin jo nyt parantunut esim. lääkärien saannin osalta.
Sosiaalitoimessa arvostelua on herättänyt vanhusten hoito, josta yksittäistapauksia on riittänyt lehtien palstoille. Hoitajia on kieltämättä monin paikoin ollut riittämättömästi, mistä on seurannut ongelmia niin vanhuksille kuin hoitohenkilökunnan jaksamiselle.
Monet vanhat ihmiset tarvitsevat samanaikaisesti terveydenhuollon palveluja, asumispalveluja ja kuntoutusta. Kun yhtenä arvostelun kohteena on ollut se, ettei yhteys sairaalasta kuntoutukseen tai kotipalveluihin toimi kunnolla, siihen varmasti olisi keinoja jo nykyiselläänkin.
Olisiko siis selvitty sillä, että olisi säilytetty pienin korjaustoimin kuntien yhteistoimintaan perustuva erikoissairaanhoito, säilytetty kunnilla sosiaalitoimen lähipalvelut ja keskitytty panemaan kuntoon perusterveydenhuolto ja vanhustenhuollon ongelmat? Uutta hallinnon tasoa maakuntahallintoa ei silloin olisi tarvittu. Vaikea sanoa, mutta se olisi näyttänyt ilman muuta helpommalta eikä välttämättä edes kalliimmalta.

Kahdeksantoista maakuntaa on joka tapauksessa liikaa sote-uudistuksen toteuttamiseen. Sitä paitsi maakunnista tulee heikkoja. Valtio maksaa, maakunnilta puuttuu itsehallinnon perusedellytys verotusoikeus – onneksi, voisi kai sanoa. Ei se vielä tee vahvaa hallinnon tasoa, että ylimmät päättäjät valitaan vaaleilla, jos keinot vallankäyttöön puuttuvat.
Lisäksi järjestelmän kustannuksia on vaikea säädellä. Kokonaisveroaste saadaan pysymään hallinnassa vain asettamalla kunnille verokatto, joka on vastoin perustuslaissa säädettyä kunnallista itsehallintoa.
Ja sitten: mihin tämä valinnanvapaus lopulta johtaa? Sen on sanottu kaavaillussa muodossa romuttavan julkisen terveydenhuollon peruspilarit, esim. erikoissairaanhoidon hoito- ja päivystysjärjestelmät. Lausuntokierroksen jälkeen hallitus tarkistanee esitystään, mutta tarkistaako riittävästi, jää nähtäväksi.

Kirjoittaja on hallintotieteiden tohtori.
heikki.koski@pp4.inet.fi