Valojen voimalla pahimmasta ohi

0

VIRPI LIETZÉN. Vuoden syyspuoli on aina ollut inhokkini. Vaan eräänä aamuna koko myöhäissyksyn luonto näytti lumoavalta. Nouseva aurinko kurkotti pitkät säteensä yli maiseman. Puiden välistä metsään ilmestyi pehmeän kullan väristä valoa.
Nouseva valo loi metsämaahan oudon kilpatunnelman. Sammalmättäät olivat vielä pakkasyön jäljiltä kevyessä kuurassa. Auringon kulta ja pakkasen jättämä hopea kisasivat voittajan paikasta. Kun aamu eteni, voitti auringon kulta ja sulatti kuuran metsän kasveista.
Katselin aamuista valojen leikkiä hämmentyneenä. Näinkö kaunista Suomessa syyskaudella voisi olla, jos aurinko paistaisi useammin? Jos tällaisia aamuja olisi enemmän, voisin heittää yltäni syksyn ikuisen vihaajan viitan ja keksiä muuta valittamista.
Vaan eipä tarvinnut, parin tunnin päästä auringon noususta alkoi sää taas muuttua tuttuun, tympeään suuntaan. Tasainen tummanharmaa pilviverho peitti koko taivaan. Sumuisen päivän kruunasi puolen päivän jälkeen alkanut räntäsade.
Maailma ei siis nuljahtanut pois radaltaan. Lounaissuomalainen myöhäissyksy kietoutui ympärille tavalliseen tukahduttavaan tapaansa. Ei kannata riehaantua parin tunnin valoilmiöstä.

Tänä vuonna ei Salon seudulla paljon aurinkoa ole päästy ihailemaan, ei viime talvena, ei keväällä, ei kesällä eikä varsinkaan syyskaudella. Pilvisiä päiviä on riittänyt kuukaudesta toiseen.
Syyskaudella pilvisyys ei ole tuntunut niin pahalta kuin kesällä, jolloin suomalaiset kieli pitkällä odottivat aurinkoisia päiviä ja lämpimiä ilmoja. Molempien osalta viime kesä jäi haaveeksi. Kesä 2017 oli kuin suuri huijaus.
Tähän aikaan vuodesta mieleen kaivelee tiensä ilkeä, likainen mato nimeltä kateus. Luettuani netistä jälleen yhden jutun johonkin aurinkoiseen ja lämpimään maahan talveksi muuttaneista suomalaisista, kaivelee kateusmato sisikuntaani erityisen ilkeästi.
Vaan kyllä tästä selvitään. Ennen kuin huomaammekaan, keittelee Tuomas jo nimipäiväkahvejaan. Sitten taas helpottaa. Talvipäivänseisaus on tärkeä päivä.

Kävin tässä hiljattain jo ensimmäisillä joululahjaostoksilla. Kauppaan astuttuani oli ensimmäisenä tarjolla kokonaisen osaston verran jouluvaloja. Turhaan ei valoille ollut omaa osastoa kaupasta järjestetty, sillä kylki kyljessä meitä ostajia siinä riitti.
Täydensin kotivalikoimaani vielä yhdellä valosarjalla. Kyllä sille kotoa paikka löytyy, vaikka kaikenlaisia valoja on huushollissa kieltämättä jo ennestäänkin melkoisesti.
Kun valot on ostanut, ei niitä kannata enää kaappiin piilottaa. Palamaan vaan kaikki mahdolliset valot. Varsinkin maaseudulla on tähän aikaan vuodesta niin pimeää, että kaikki pienetkin tuikut ovat tervetulleita. Jouluvalot ovat kuin kauniita lähteitä pimeyden erämaassa.
Kenenkään valoja ei kannata arvostella, kun ei nyt mitään moniväristä, vilkkuvaa diskopalloa naapurin kiusaksi viritä.
Ajatellaan niin, että jokainen kynttelikkö ja jokainen valo on osa yhteistä ponnistusta selättää vuoden pimein aika.

Kirjoittaja on toimittaja.

Jätä kommentti

Ole ensimmäinen kommentoija

wpDiscuz