Älkää tehkö sitä!

1

REIMA SUOMI. Liki tuhatvuotinen kokemus on puhunut. Älkää rakentako Suomeen aluehallintoa!
Sain syksyllä tilaisuuden käydä kouluttamassa Sveitsin Lausannen kantonin virkamiehille sähköistä hallintoa. Ajan hengen mukaisesti heille piti teettää myös harjoitustehtäviä, ja paremman puutteessa keksin antaa heille tehtäväksi miettiä, miksi tai miksi ei Suomeen pitäisi perustaa 18 maakuntaa.
Tässä vaiheessa lienee paikallaan pieni katsaus Sveitsin historiaan. Ensimmäinen yhtenäinen Sveitsi syntyi jo vuonna 1291 vanhalla valaliitolla, kun kolme kantonia yhdisti voimansa. Nykyään kantoneja on 26. Sveitsissä on virallisesti neljä kieltä.
Ehkä suurin ero Suomeen on, että ei ole mitään harmaita alueita kielipoliittisesti. Kantonit ja kunnat ovat tiukasti yksikielisiä, eikä esim. katuja varustella muiden kielien katukylteillä.

Teettämäni ryhmätyön tulokset olivat aika hämmentäviä. Kaikki neljä työryhmää päätyivät suositukseen, että jos teillä on toimiva keskushallinto, älkää missään nimessä ryhtykö rakentamaan mitään väliportaan hallintorakennetta. Niin miten on, meillähän on toimiva keskushallinto, eikö olekin?
Perustelut olivat aika totuttuja. Tulee lisää kustannuksia, kun samat asiat tehdään monta kertaa. Työllisyys ja kansalaisdemokratia toki voivat hyvin, kun virkamiehiä tarvitaan paljon ja jokaisen lähipiiristä löytyy virkamies jollei toinenkin. Kansalaiset hämmentyvät, kun samat palvelut tarjotaan eri paikoissa eri tavoin. Kansalaisten tasa-arvoisuus vaarantuu, koska on totta kai asiansa hyvin hoitavia alueita, ja taas toisia alueita, joissa asiat eivät ole aivan kunnossa. Keskushallinto heikkenee, eikä ole esim. kansainvälisissä yhteyksissä niin vahva toimija kuin muuten voisi olla.
Aluehallintoa puoltaviakin näkökulmia kyllä löytyi. Jonkinlainen kilpailuasetelma on aina hyvä, julkishallinnossakin. Periaatteessa voisi ajatella että väestö muuttaa eri alueiden välillä paremman palvelun perässä. Siis periaatteessa. Kun käytännöt alueilla vaihtelevat, parhaat ja innovatiivisimmat käytännöt seuloutuvat esiin ja muutkin omaksuvat ne. Jälleen siis periaatteessa.
Demokratian lisääntymiseen jo viitattiinkin aikaisemmin. Lopullinen arvio kuitenkin oli, että aluehallinnon haitat moninkertaisesti ylittävät mahdolliset saavutettavat hyödyt. Kallista tulee joka tapauksessa. Sveitsiläisillä on varaa, mutta onko meillä?

Tähän sopii hyvin vielä höysteeksi kokemukseni USA:ssa. Kävin siellä taannoin tutustumassa paikallisiin terveystiedon välitysorganisaatioihin (health information exchange), jotka lähes poikkeuksetta toimivat kaupallisin periaattein. Kun kyselin optimaalista terveystiedon välitysorganisaation kokoa, minulle vastattiin ykskantaan ja hetkeäkään epäilemättä, että noin viisi miljoonaa henkeä on optimaalinen yhden yksikön koko.
Pienempiin eikä paljon suurempiinkaan yksiköihin ei kannata mennä. Ettei vaan sattuisi olemaan hyvin lähellä Suomen asukaslukua?
Tiedoksi muuten, että runsaan kahdeksan miljoonan asukkaan Sveitsissä oli tämän vuoden alussa 2 255 kuntaa. Aikamoisia aluehallinnon asiantuntijoita siis.

Kirjoittaja on tietojärjestelmätieteen professori.

Lautamies

Soteuudistusta tehdään Suomessa tunteella, ei järjellä. Päähallituspuolueet ovat päättäneet viedä sen läpi asenteella maksoi mitä maksoi sulkien silmänsä kaikkien asiantuntijatahojen varoituksista. Lautasella on liian houkuttava herkkupala, jotta muistettaisiin se vaara, että liika suureen palaan voi tukehtua. Pahimmassa tapauksessa edessä on vuosien kestävä kaaos ja tavoitteena ollut 3 miljardin säästö on muuttunut vielä suuremmiksi lisäkustannuksiksi. Nyt olisi aikalisä ja tuumaustauko paikallaan.