Kumpi ja kampi väittelevät naisnyrkkeilystä

0
Rion olympiapronssimitalisti Mira Potkonen (sinisissä) löi lauantaina Somerolla otellussa maaottelussa Ruotsin Jelena Jelicin.

Vuodet urheilutoimittajana poistavat fanituksen. Tilalle tulevat realismi ja kriittisyys, joka lipsahtaa ajoittain kyynisyydeksi.

Naisten nyrkkeily olympialaisissa on aihe, jota pohtiessaan kyynisyydeltä ei voi välttyä. Siitä saa myös aikaan väittelyn. Ajan säästämiseksi väittelen kahden persoonallisuuteni kanssa.

– Naisten nyrkkeily on kaikista mahdollisista kesäolympialajeista nuorin urheilumuoto. Jokaisessa painoluokassa sai vuosi sitten Riossa olla jokaisesta valtiosta vain yksi edustaja, ja neljä kahdestatoista urheilijasta voitti mitalin. Mitalit irtosivat halvemmalla kuin Tokmannin joulun jälkeisissä alennusmyynneissä, sanoo kriittinen minä (km).

– Älä, älä lähde tuolle linjalle. Kyllä jokaiseen mitaliin pitää vuodattaa suuri määrä hikipisaroita. Ja voittihan Mira Potkonen olympialaisissa painoluokkaa aiemmin totaalisesti hallinneen Katie Taylorin. Kova juttu! väittää puolusteleva minä (pm).

– Just. Montako naisten ulkomaalaista amatöörinyrkkeilijää tiedät nimeltä Taylorin lisäksi? Jo se osoittaa, että kiinnostus naisten nyrkkeilyyn on täällä aivan olematonta. Kuinka moni tässä maassa on edes nähnyt paikan päällä naisten amatöörinyrkkeilyottelun? (km)

– Miten kiinnostus voisikaan olla vielä korkealla, kun laji on vieras? Potkonen on jo nyt tuonut tietoisuuden siitä, että myös naiset nyrkkeilevät. Siinä on yhdelle ihmiselle aikamoinen saavutus. (pm)

– Missään muussa olympialajissa ero miesten ja naisten välisissä harrastajamäärissä ei ympäri maailmaa liene yhtä suuri kuin nyrkkeilyssä. Jopa painissa ja painonnostossa erot ovat tasoittuneet, kun naisetkin ovat päässeet olympialaisiin. (km)

– Entä sitten? Näin pienessä maassa on todella vaikeaa saavuttaa enää olympiamitaleita missään lajissa. Iloitse nyt sinäkin niistä silloin harvoin, kun tarjolla on. (pm)

– Onhan se naurettavaa, että Suomen mestaruuden voi voittaa harjoittelemalla lajia vain vuoden ajan. Näin tapahtui Elina Gustafssonille, ja pian hän olikin jo MM-mitalisti. Huh huh, mitä touhua. (km)

– Gustafsson on poikkeuksellisen lahjakas ja oppii nopeasti! Onhan näitä tuhkimotarinoita nähty muissakin lajeissa. (pm)

– Mira Potkonen saa poskettoman suuren huomion siksi, kun hän oli koko Suomen ainoa mitalisti Riossa. Gustafssonista tiedetään enimmäkseen epäolennaisia asioita: Google-haun ensimmäinen osuma vie artikkeliin, jossa hän kertoo seksuaalisesta suuntautumisestaan. (km)

– Höpö höpö. Potkosta ei äänestetty edes Suomen Vuoden urheilijaksi. Ja juurihan itsekin sanoit, ettei mediakaan ole seurannut Potkosta. Ja kyllä ne Gustafssoninkin urheilusaavutukset alkavat nousta kaiken muun yläpuolelle. (pm)

– Mitä järkeä Olympiakomitean on tukea yli sadallatuhannella eurolla vuodessa nyrkkeilyä, jossa miehet eivät pärjää yhtään ja naisten olympiamitali ei ole minkään arvoinen? Harrastajamäärätkin ovat miesten ja poikien puolella lähes sekä naisissa ja tytöissä täysin olemattomat. Ja sitten tulevat vielä päälle isot urheilija-apurahat Potkoselle ja Gustafssonille. (km)

– Mieti nyt realistisesti mahdollisia suomalaismitalisteja Tokiossa 2020: Gustafsson, Potkonen, Petra Olli ja Tuula Tenkanen. Jos puolet näistä nimistä ovat naisnyrkkeilijöitä, niin tukeahan pitäisi tulla heille vielä paljon enemmän! Jollei Olympiakomitea tue kovimpia mitaliehdokkaita, niin ketä sitten!? (pm)

– Onhan siellä Tero Pitkämäki, Antti Ruuskanen… (km)

– No älä nyt niitä Tokion aikaan reilusti yli kolmevitosia tähän kuvioon sotke! (pm)