Lapsella on oikeus

1

RAUNO SAARI. Lasten oikeuksien päivää vietettiin 20. marraskuuta. Päivä ei saanut juuri huomiota. Ei, vaikka ongelmat ovat tiedossa. Hyvinvoinnin arvioidaan olevan meillä kaukainen haave sadalle tuhannelle lapselle. Köyhyys ei heille ole vain vähävaraisuutta.
Me-säätiön mukaan meillä on myös 70 000 syrjäytynyttä nuorta, ja vaara uhkaa kaikkia nuoria, joilla ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa. Nykyisin joka kuudes eli 10 000 nuorta jokaisesta ikäluokasta jää ilman jatkokoulutusta. Syrjäytymisen ehkäisy on kyllä Sipilän hallituksen ohjelmassa, mutta hidas on ajan riento.

Masennus- ja psykoosilääkkeitä käyttää yhä useampi lapsi. Vanhempien hätä on suuri. Oma ongelmansa on, kun alaikäiset lapset toimivat vanhempiensa omaishoitajina, eikä kodin tilannetta ja lasten tuskaa tunnisteta sen paremmin koulussa kuin terveydenhoidossa.
Mielenterveysomaisten keskusliitto Finfami arvioi, että joka neljäs lapsi kasvaa mielenterveysongelmista kärsivän vanhemman kanssa (Demokraatti 30.11.). Taloudellisen tuen lisäksi perheet tarvitsevat kotiin tuotavia konkreettisia palveluita ja koko perheestä huolehtimista. Häpeän tunteilulla ei ole tässä sijaa.
Ministeri Annika Saarikko (kesk.) on luvannut selvityttää, pitäisikö lastensuojelussa 80 tai 100 lapsen viranomaisvastuullisena toimivan työntekijän työtaakkaa rajata lailla. Tuossa ei aikaa pidä pelata eikä selvittelyä tarvita.
Jokaisella työpaikalla tiedetään kyllä, mikä pysyy käsissä tai kun mopo karkaa käsistä. Jos työntekijä ei sitä uskalla sanoa, vastuu on hänen. Muussa tapauksessa vastuun kantavat esimiehet ja viime kädessä kunnan poliittiset päättäjät. Sellainen ajattelu pitää romuttaa, että kollegiaalinen vastuu ei ole kenenkään vastuuta. Vakava laiminlyönti on tapahtunut jo, kun lasta on pahoinpidelty tai hän on jo vetäytynyt omaan yksinäisyyteensä. Työtaakan taakse pakenemista on tapahtunut liian monta vuotta.

Lapsiperheköyhyys ei ole tullut suomalaiseen yhteiskuntaan ulkopuolelta. Se on seurausta yhteiskunnan pidemmän ajan muutoksesta ja muodostuneista käytännöistä. Toisten asioita ei helposti kysellä eikä toisesta vastuuta tunneta. Pitäisi kuitenkin ymmärtää, että lasten hyvinvointi on meidän kaikkien hyvinvoinnin ydin. Huono-osaisuuden kierre syö yhteiskuntaa.
Kaikki me olemme tästä kehityksestä ja olevasta tilanteesta vastuussa. Jokainen voi osaltaan pohtia, kuinka hyvin lasta koskevissa päätöksissä huomioidaan tänään lasten etu. Kuitenkin juuri sen huomioiminen on lapsen oikeuksien keskeinen periaate.
Jokaisella lapsella on oikeus onnelliseen lapsuuteen. Tämän edun ensisijaisuus menee muiden intressien edelle, eikä sote-uudistuksen kautta joskus tulevia mahdollisia parannuksia parane tässä odotella.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva entinen maaherra.

Suomalainen

Menestyvä yhteiskunta näkee lapsissa olevan energian ja ennakkoluulottomuuden sekä vanhuksissa olevan hiljaisen viisauden ja kokemuksen. Näitten voimavarojen käyttöön pitää keskittyä erityisesti ja pitää lapsista ja vanhuksista erityisen hyvää huolta. Se koituu koko yhteiskunnan hyödyksi ja on myös yksi maan sivistyksen ja kehitysmahdollisuuksien mittareista.