Veikkausliigan brassilegenda Rodrigo aikoo palauttaa peli-ilon Paimion Hakaan

1
PaiHan uusi valmennuspäällikkö Rodrigo muutti Paimioon neljä viikkoa sitten.

Tekonurmikentän himmeä kuurapeitto kimmeltää Paimion urheilupuistossa joulukuisena iltapäivänä. Kosteus on laskeutunut maan kamaralle, eivätkä päivän viimeiset auringonsäteet enää yllä kuin vaivoin vihreän muoviveran lämmikkeeksi.

Tekonurmikenttä ja sitä ympäröivä urheilupuisto on kuin koko lajiensa kuva joulukuisessa Suomessa: hiljaista on, turhankin hiljaista.

– Paljon on menty eteenpäin niistä ajoista kun tulin Suomeen. Nyt käytännössä jokaisessa kaupungissa pystyy jo harjoittelemaan jalkapalloa ympärivuotisesti. On halleja ja lämmitettäviä tekonurmia, eivätkä kylmät talvetkaan ole viime vuosina olleet esteenä, miettii marraskuussa Paimion Hakan tuoreeksi valmennuspäälliköksi palkattu brasilialainen Rodrigo Martins Vaz, eli tuttavallisemmin Rodrigo.

Rodrigon seuraava haaste on saada Hakan noin 500 jalkapallojunioria käyttämään enemmän aikaa pallon kanssa kentällä ja kaiken lisäksi vielä nauttimaan nahkakuulan kanssa olemisesta. Hän uskoo pystyvänsä tuomaan koko seuran valmennukseen yhtenäisen linjan pelitavasta, jolla vihreäpaitaiset seuran joukkueet tulevat erottumaan muista lähialueen seuroista.

Pohjana pelaajakasvatuksessa on Soccer Services Barcelonan Ekkono-metodi, jota on hyödynnetty muun muassa PaiHan juniorijoukkueiden harjoittelussa viimeisen kahden vuoden ajan. Rodrigo näkee pallonhallinnan kautta ratkaisuja hakevassa metodissa paljon hyvää, mutta hänen mielestään hyvä jää Suomessa liian usein teorian tasolle. 46-vuotias Veikkausliiga-legenda aikoo tehdä teoriasta Hakassa käytäntöä.

– Teorian tietämys on täällä loistavalla tasolla. Mutta käytäntö, se jää usein puolitiehen. On hienoja termejä ja niitä toistellaan mielellään valmentajien ja asiantuntijoiden kesken. Minä haluan viedä teorian oikeasti kentälle. Mietin esimerkiksi, millä keinoin saan pelaajan itse älyämään, milloin on oikea hetki luopua pallosta ja milloin kannattaa odottaa vielä hetki ennen syötön antamista. Uskon, että minulla on paljon annettavaa nuorille nimenomaan käytännön ratkaisujen tekemisessä ja pelisilmän harjaannuttamisessa, Rodrigo pohtii istuessaan Hakan toimistossa tekonurmikentän laidalla.

Kädet käyvät, hymyn kare säilyy suunpielissä ja aiheet vaihtuvat vauhdilla. Rodrigo vaikuttaa valmennuspäällikkönä samanlaiselta velikullalta, jollaisena hänet varsinkin Porissa muistetaan edelleen.

Rodrigo kuului Veikkausliigan mestaruudet vuosina 1993 ja 1996 voittaneen Jazz-miehistön avainpelaajiin. Vasempana laitahyökkääjänä ja piilokärkenä operoinut brasilialainen antoi erikoistilanteet, jakoi avainsyötöt yhdessä Piracaian kanssa ja oli samalla osa ehkä kaikkien aikojen parasta hyökkäyskalustoa, joka Veikkausliigassa on nähty.

Piracaia ja Luiz Antonio pelasivat samassa joukkueessa kanssani Brasiliassa ja he lähtivät vuotta aiemmin Suomeen. Kun he palasivat kauden päätteeksi Brasiliaan he kertoivat menneestä ja houkuttelivat minut mukaan seuraavaksi kaudeksi. Vuoden 1993 Jazz oli mahtava joukkue hyökkäyssuuntaan. Aivan ylivoimainen ryhmä muihin sen ajan joukkueisiin verrattuna, hän hekumoi.

Vaikka Rodrigon debyyttikausi 1993 päättyi mestaruusjuhliin, oli alku tahmea. Joukkue hävisi ensimmäisen ottelunsa ja pelin jälkimainingeissa Jazzin johtoporras antoi ukaasin koko brassikolmikolle.

– He eivät olleet todellakaan tyytyväisiä siihen, että hävisimme heti ensimmäisen pelin. Muistan vielä, kun sen palaverin jälkeen Piracaia ripitti minua ja Dionisiota. Hän puhisi, että saamme lopputilin jos häviämme vielä seuraavan pelin ja haave Euroopassa pelaamisesta on sitten siinä. No, seuraavaksi voitimme Kuusysin 7–1 ja pian perään HJK:n. Siitä se sitten lähti, eikä meitä enää pysäyttänyt sinä vuonna mikään, Rodrigo hymyilee.

Rodrigo siirtyi kauden 1996 päätteeksi tuplamestarina FC Jazzista HJK:hon. Rikkonainen kausi 1997 päättyi jälleen mestaruusjuhliin, vaikka brasilialainen itse ei kyennyt pelaamaan loukkaantumisten takia kuin seitsemässä ottelussa.

2000-luvun taitteen molemmin puolin Rodrigo ehti edustaa Suomessa vielä muun muassa FC Lahtea ja Tampere Unitedia ennen paluuta Poriin.

Jazzissa pelit päättyivät 2003, mutta suhteet Suomeen pysyivät hyvinä myös sen jälkeen.

– Olin jo pelaaja-aikanani eräänlainen manageri muutamille brasilialaispelaajille, jotka tulivat Suomeen. Minä tein sopimukset ja autoin heitä, koska osasin Suomea. Toin Suomeen muun muassa Rafaelin ja muitakin Veikkausliigapelaajia 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa, hän kertaa.

Viimeiset viisi vuotta Rodrigo on vetänyt jalkapallokoulua Brasiliassa. Jazz-vuosien pelikaveri Rami Nieminen otti häneen kuitenkin yhteyttä kesällä suunnitelman kera. Aikomuksena oli hakea Rodrigolle paikkaa FC Jazzin päävalmentajana kaudeksi 2018, ja Nieminen olisi hypännyt tuossa suunnitelmassa kakkosvalmentajan paikalle.

Jazz päätyi kuitenkin jatkamaan Olli Orvaston sopimusta, joten Nieminen alkoi tähyilemään Rodrigolle työpaikkaa muualta Suomesta. Ensimmäinen vaihtoehto oli Kakkoseen pudonnut Gnistan, ja sen jälkeen avautui keskusteluyhteys myös Ykkösen AC Oulun kanssa.

Lopulta Nieminen vinkkasi Rodrigolle kuitenkin Paimion Hakasta, jossa oli edustusjoukkueen valmentamisen sijaan tarjolla laajempi, kokopäiväinen pesti koko seuran valmennuspäällikkönä.

– Muut vaihtoehdot olivat pelkkää valmentamista, mutta Hakassa oli mahdollisuus päästä valmentamisen ohella vastaamaan koko seuran valmennuslinjasta ja pelaajakehityksestä. Se houkutti vaihtoehtona enemmän. Rahasta ei ollut kyse.

Iltapäivä Hakan toimiston ikkunan takana alkaa hämärtyä, mutta Rodrigolla riittää vielä rutkasti naputeltavaa työkoneellaan. Kolme viikkoa Hakan toiminnassa ovat antaneet hänelle peruskuvan seurasta ja uudesta kotikaupungistaan.

– Paimio oli myös siksi hyvä vaihtoehto, että etäisyys Poriin, jossa kaksi tytärtäni asuvat, on sopiva. Toki sain myös vinkin viime kaudella Hakan kanssa samassa divisioonassa ToVen paidassa pelanneelta vanhalta pelikaverilta Joao Gaettilta, että Paimiossa ainakin ottelutapahtuma ja olosuhteet ovat kohdallaan.

Vaikka PaiHan miesten edustusjoukkue putosi päättyneellä kaudella Kolmosesta Neloseen, pärjäsi naisten edustusjoukkue Kakkosessa mainiosti päätyen sarjassa lopulta kolmanneksi. Ensi kaudeksi edustusjoukkueiden budjetit tasataan, joka tarkoittaa sitä, että naisille aukeaa paikka kilvoitella toden teolla noususta Ykköseen.

– Seurassa on paljon nais- ja tyttöpelaajia, joten mahdollisuus vielä parempaan menestykseen on olemassa. Miesten puolella tavoite on luonnollisesti kasvattaa nykyisestä b-juniorijoukkueesta tulevaisuuden pelaajia miesten edustusjoukkueeseen ja kivuta sitä kautta jälleen ylemmäs.

Rodrigon puheessa toistuvat useasti hyvät suhteet Brasiliaan. Jos hän toi tukun laatupelaajia 10–20 vuotta sitten Suomeen, voisiko PaiHassa olla pelipaikat vapaana seuraavalle brassiaallolle?

– Oma ajatukseni on, että edustusjoukkueen mukaan voisi tuoda pari nuorta ja kehityskelpoista pelaajaa Brasiliasta. Sellaisia, jotka saisivat näyttöpaikan täällä, ja voisivat sitten siirtyä Suomessa eteenpäin korkeammille tasoille. Mutta tietysti asiasta pitää vielä keskustella Hakan johdon kanssa, Rodrigo maalailee.

Itse pallotaituri ei ainakaan omien sanojensa mukaan enää aio kentälle hypätä, vaikka onkin satunnaisesti edustusjoukkueen mukana marras-joulukuun aikana treenannut.

– Ei 47-vuotias huonopolvinen mies enää voi tuolla pelata, se on nuoremmille, Rodrigo nauraa ja viittoo kohti valkeaa KHT Soikkaa.

 

Veikkausliigan brassilegenda – Rodrigo Martins Vaz
  • Syntynyt 24.5. 1971 Curitibassa, Brasiliassa.
  • Pituus: 172 cm.
  • Pelipaikka: laitahyökkääjä.
  • Pelaajaura Suomessa: 1993–1996 FC Jazz, 1997 HJK, 1998 FC Jazz, 1999 FC Lahti, 2000 Tampere United, 2001–2003 FC Jazz. Yhteensä 174 ottelua ja 44 maalia.
  • Kolme Suomen mestaruutta (1993, 1996, 1997)
  • Aloitti marraskuussa Paimion Hakan valmennuspäällikkönä.

 

Anonyymi ihastelija

Kertakaikkisen hienosti kirjoitettu artikkeli, lisää näitä!