Bambulla päähän

0

Vaalipäivänä pakinoitsija laitetaan lyhyeen karanteeniin, jotta hänen päähänpistonsa eivät vaikuttaisi vaalien tulokseen.
Sen tähden tänään keskitytään aivan muuhun kuin presidenttiehdokkaisiin, ja mikä olisikaan turvallisempi aihe kuin kiinalaiset pandat.

Pandat tuotiin Suomeen lentokoneella, ja Ähtäriin ne kuljetettiin rekoilla. Tulokkaat saivat heti myös talviset suomalaiset nimet.
– Kuule, Pyry.
– No mitä, Lumi.
– Mitä ajattelet siitä, että Suomikin on nyt osapuolena meidän pandojen pyörittämässä kiinalaisessa diplomatiassa?
– Pelkkää hyvää. Sanoisin, että meidän Ähtäriin tulomme on kansainvälisessä politiikassa lämmin tuulahdus.

– Hiukan minua kyllä huolestuttaa, tykkäävätkö suomalaiset meistä.
– Suotta huolehdit. Kuulin, kun joku sanoi, että meidän kaltaiset vetonaulat voi Suomessa laskea yhren kären sormilla ja voi olla, että lyömme kaikki muut lauralta.
– Mutta jonain päivänä me emme enää kiinnosta, pelkään.
– Älä siinä synkistele! Vastahan me tulimme, ei meihin kukaan ole vielä ehtinyt kyllöstyä.

– Kuule, Pyry.
– No mitä, Lumi.
– Sinun pitäisi vähän vahtia syömistäsi. Siihen on kiinnitetty huomiota, ja joku jo sanoi, että sinusta voi kasvaa maailman suurin panda.
– Minulla on aina ollut hyvä ruokahalu.
– Mutta kyllä se oli vähän noloa, kun sinä siellä lentokentälläkin vain istuit ja pureskelit bambua.
– No, se meni vähän niin kuin vanhasta muistista.

– Mitähän meille aiotaan täällä syöttää? Ei kai pelkkää puutarhabambua sentään.
– Bambu on torvaldsisin vaihtoehto, mutta metsälehmuskin voisi maistua. Näin sellaisen metsikön matkalla.
– Minä näin varmaan saman niinistön. Sehän oli tänne tullessa oikealla puolella.
– Myös männyn kuorta voisi maistaa. Joku Paavo on kirjoittanut reseptikirjan siitä, miten leipään pannaan puolet petäjäistä.

– Kuule, Lumi.
– No mitä, Pyry.
– Oletko kuullut, että meidän katsomisestamme peritään maksu, aikuiselta peräti 30 euroa.
– Mutta meitähän on kaksi. Ei se niin paljon ole pekkaa päälle.

Hyvin tuntuvat kiinalaiset pandat sopeutuneen Suomeen. Toivottavasti ne pysyvät eläinpuistossa, eivätkä karkaa luontoon, ettei metsiemme pyssymiehille tulee vaikeuksia valita, kumman vahingossa ampuu: pandakarhun vai pantasuden.