EU:lla käynnissä itä–länsi-ottelu

1
Monta maata, monta mielipidettä EU-parlamentissä Strasbourgissa.

EU:n ongelmakenttä kattaa kaiken inhimillisen toiminnan puolustusstrategioista rahaliittoon ja maatalouspolitiikkaan, mutta tänä vuonna suuren osan huomiosta tulee viemään eräänlainen EU:n itä–länsi -ottelu.
Idässä EU-perheen ongelmanuorina huseeraavat Unkari ja Puola, jotka ovat profiloituneet vastarannan kiiskiksi maahanmuutto- ja oikeusjärjestelmää koskevissa asioissa.
Lännessä taas aikaa ja istumalihaksia tulee vaatimaan EU:n perustajajäsen, perhevertauksessa isoveljeksi sopiva Britannia, joka on kyllästynyt muiden määräilyyn ja on siksi jättämässä muun perheen. Nyt pitäisi saada aikaan yhteisymmärrys siitä, millä ehdoilla Britannia saa EU-perheestä erota.

Idässä EU:lla on käsissään mahdollisesti vaikeneva kurinpidollinen ongelma. Puolassa sekä Unkarissa maiden hallitukset ovat runnoneet läpi uudistuksia, joissa oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja vähemmistöjen kansalaisvapauksia on rajoitettu hälyttävässä määrin.
Joulukuussa EU uhkasi Puolaa äänioikeuden menetyksellä unionin päätöksenteossa. Se tuskin toteutuu, sillä Puolasta tukea hakeva Unkari on jo ilmoittanut, että tulee estämään Puolan rankaisemisen.

Myös maahanmuuttopolitiikkaa sekä turvapaikan hakijoiden sijoittelua on arvosteltu ankarasti Itä-Euroopan uudemmissa jäsenvaltioissa. Vastapallona EU-komissio on haastanut äänekkäimmin vastaan niskoittelevat Tshekin, Unkarin ja Puolan oikeuteen.
Idän suunnan uhkailut eivät ainakaan lisää EU:n yhteisöllisyyttä, jota tarvittaisiin nyt kipeästi sangen monimutkaisen brexit-erosopimuksen solmimisessa Britannian ja EU:n välillä.

Britannian ongelma on paljolti sisäpoliittinen. Pääministeri Theresa Mayn pitäisi vallassa pysyäkseen ratkaista, miten sekä syödä että säästää sama kakkupala ja myydä brexit ulkopoliittisena voittona jo valmiiksi hajanaisille briteille. Ratkaisematon ongelma on myös Pohjois-Irlannin rajakysymys.
EU ei tule missään nimessä hyväksymään brittien toivetta siitä, että Britannia voisi jatkaa vapaakauppaa kuten ennenkin, mutta laistaa samaan aikaan jäsenmaksuista ja muista ikävistä EU-velvollisuuksista. Eikä sellaiseen ole EU:lla syytäkään.

Aspire

Ehkä EU:n maltillisempi laajenemisvauhti olisi säästänyt sitä nykyisiltä ongelmilta? Asiat olisi pitänyt laittaa sujuvasti toimimaan olemassa olevalla, pienemmällä jäsenmäärällä, ja vasta sen jälkeen ottaa uusia jäseniä unioniin. Samalla potentiaalisille hakijoille olisi jäänyt enemmän aikaa laittaa maansa sellaiseen kuntoon, jota EU-jäsenyys niiltä edellyttää. Hyvin ja vakaasti toimiva EU olisi kyllä toiminut houkuttimena jäsenehdot täyttäville maille, joten laajenemisen tuomat hyödyt olisivat tulleet kyllä mahdollisiksi, mutta hieman rauhallisemmalla aikataululla ja paremmalla valmistautumisella puolin ja toisin. Tosiasiahan on se, että mitä enemmän jäseniä, sitä enemmän eri suuntaan vetäviä eturistiriitoja. Nyt on aika vetää henkeä ja vilkuttaa pois lähtevälle Britannialle, joka teki omat johtopäätöksensä jäsenyyden… Lue lisää »