Kaura on viljojen kuningas

1

VIRPI LIETZÈN. Olen tuhansien, jollen satojentuhansien suomalaisten tavoin kärsinyt kaikenlaisista vatsavaivoista koko ikäni. Ja lopulta löysin pelastajani. Se on suomalaisten viljojen helmi, kaura.
Nyt olen heittänyt nurkkaan kaikki perisuomalaiset ajatukseni, että ruisleipää on pakko syödä. Vehnäleipähän on epäterveellistä, kun taas ruis se miehen ja naisen tiellä pitää.
Ruis toki vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä, pitää kurissa kolesterolia ja muun muassa parantaa insuliiniaineenvaihduntaa. Ruis saattaa myös vähentää riskiä sairastua joihinkin syöpiin. Rukiin terveysvaikutukset ovat siis kiistattomia.
Mutta vasta hiljattain on saatu selville, että kaura onkin vielä ruista terveellisempää. Kaura tekee monin tavoin hyvää suolistolle ja sydämelle. Kolesteroli alenee, verensokerin heilahtelut tasaantuvat ja vatsa toimii hyvin. Kaurasta on ollut apua myös ihottuman hoidossa sekä mahdollisesti paksusuolensyövän ehkäisyssä. Kaurassa on myös viljoista eniten vitamiineja ja mineraaleja.
Ja sitten se kauran arkisin vaikutus. Kaura on vatsalle lempeä vilja, joka sopii lähes kaikille. Kauraa pystyvät käyttämään niin useimmat keliaakikot kuin ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsivät. Elämä muuttuu kummasti, kun vatsa ei ole koko ajan kipeä.

Innostus kauraan on Suomessa kasvanut muutamassa vuodessa hurjaa vauhtia. Vanha suosikki-inhokki kaurapuuro on löytänyt tiensä monen nuorenkin suomalaisen aamiaispöytään, kauravälipaloja on tarjolla runsaasti kauramaidosta välipalapatukoihin ja pääruokana syödään supersuosittua nyhtökauraa.
Kun kysyntä käy kuumana, myydään kauran nimellä myös tuotteita, joiden nimi on harhaanjohtava. Ruisleipää saa kutsua ruisleiväksi vain silloin, kun rukiin osuus viljasta on vähintään viisikymmentä prosenttia. Kauraleipänä saa puolestaan myydä millaista vehnäleipää tahansa, kunhan taikinaan on leipomisvaiheessa huiskaistu hyppysellinen kauraa. Pahimmillaan kauraleipien kaurapitoisuus on alle kymmenen prosenttia.

Leipähyllyn äärellä kannattaa kaupassa viipyä tovi ja tutkia leipien tuoteselosteet. Tuhti kaura-annos löytyy lopulta vain sataprosenttisista kauraleivistä. Niissä ei ole yhtään vehnää.
Sataprosenttisen kauraleivän makuun ja varsinkin rakenteeseen tottuminen vie kyllä aikansa. Vehnäleipiin verrattuna kauraleipä on rakeinen ja viipaleissa on lievä sitkeyden tuntu. Oma ratkaisuni on leivän paahtaminen. Lyhyt käynti leivänpaahtimessa kiinteyttää kauraleivän ja tekee siitä reunoiltaan mukavan rapean. Toisekseen ihminen tottuu nopeasti uuteen. Kauraleivän jälkeen kaikki vehnäleivät maistuvat pullalta.
Kunnon kovaa ruisleipää on toki välillä ikävä. Toisaalta voihan sitä välillä nautiskella pari viipaletta jälkiuuniruisleipää. Jälkiuunileivän tuomat jälkivatsakivut ajavat kuitenkin äkkiä takaisin kauran lempeään syleilyyn.
Kauraa on hyvä lisätä ruokavalioon alkuvuodesta, kun vyötäröltä pitäisi saada hävitettyä joulunajan syömäsynnit. Kauran beetaglukaani tuo kylläisyyden tunteen, jonka aikana on hiukan helpompi vastustaa kiusausta tyhjentää se viimeinenkin joulusta jäänyt suklaarasia.

Kirjoittaja on toimittaja.

Kaura lienee terveellisempää kuin venhä tai ruis. Ja täysjyvä terveellisempää kuin valkoinen jauho. Mutta minkään viljan terveellisyyttä itsessään ei ole tieteellisesti näytety toteen verrattuna siihen, että jättää viljan kokonaan pois. Cochranen (se vähiten korruptoitunut tutkimusyhteisö) yhteenvedot kertovat, että ei ole pätevää näyttöä siitä että (edes) täysjyväviljat olisivat eduksi diabetekseen, sydäntauteihin tai edes verenpaineeseen tai niiden ehkäisemiseen. Mikä tietysti on ymmärrettävää kun puhutaan verensokeria nostavasta raaka-aineesta, eli tärkkelyksestä.