Kohti linnaa

0

ASKO LEHTONEN.

Hyvät ystävät, kuulijat, katsojat ja koko Suomen kansa!
Suomi tarvitsee presidentin, joka haluaa tehtävään tosissaan. Sellainen presidentin, jonka mielestä kivitalo Kolera-altaan reunalla Helsingissä on maailman paras paikka.
Tässä teillä on sellainen ehdokas. Koko aikuisikäni olen odottanut kutsua itsenäisyyspäivän juhliin. Koska sitä ei ole kuulunut, ainoa keino on yrittää päästä juhlien isännäksi.

Kutsumattomuuteen voi vaikuttaa se, että minusta presidentti-instituution voisi lopettaa tai tehdä siitä seremoniallisen parvekkeella huiskuttajan viran.
Uskon, että sillä tavalla Suomeen saataisiin parempia pääministereitä niin kuin Ruotsissa. Sellaisia kuin Olof Palme, mutta tietysti eläviä.
Berliinin keskustassa on muuten Olof Palmen aukio. Kompastuin sen edessä jalkakäytävällä, ja nilkka venähti. Kerron tämän vain siksi, ettei kukaan pääse moittimaan ulkopoliittisesta kokemattomuudesta.

Luottakaa minuun, kun sanon, että gallupeihin ei voi luottaa. Ihmiset vastaavat niihin, mitä sattuu, Vain annetut äänet lasketaan, ja äänestyskopissa kansalainen kuuntelee sydämen sykettä, järjen ääntä ja naapurin yskää.
Eivät pelkästään gallupit vääristele. Sitä tekee myös media. Haastattelut antavat ehdokkaista aivan epätodellisen kuvan. Toimittaja etsii sekavistakin virkkeistä punaista lankaa ja aika usein myös onnistuu.

Ehdokkailta on kysytty, mitä mieltä he ovat tiedustelulaista. Pitäisikö viranomaisille antaa lisää oikeuksia tarkkailla kansalaisten viestejä?
Valtuuksia voi lisätä, mutta toiminnan pitää olla avointa. Tässä paikallinen puhelinyhtiö näyttää hyvää esimerkkiä. Sain oikein henkilökohtaisen sähköpostiviestin, jossa kerrottiin, että Lounea kuuntelee yksityisasiakkaita.

Koska presidenttikin on ihminen, myös ehdokkaiden yksityisasiat kiinnostavat. Millainen perhe, mitä lemmikkejä, millaisia harrastuksia… Voihan näitä kysellä, mutta ei kai perhe vaikuta viran hoitoon! Luuletteko te, että olisin edes ehdokkaana, jos perhe saisi päättää?

Kohta toimittajat soittavat ja kysyvät, miten puhe meni omasta mielestä. Vastaan jo nyt, että hyvin. Esitys oli johdonmukainen ja keskittyi olennaiseen. Sanoin kaiken, mitä piti. Ehkä liikaakin.

 

Jätä kommentti

Ole ensimmäinen kommentoija