Libyassa valta on sillä, jolla on aseita

0

Diktaattori Muammar Gaddafin kuoleman jälkeen Libyaa ei ole käytännössä johtanut kukaan.
Kuvaavaa on, että maassa toimii kaksi parlamenttia ja kolme hallitusta, jotka eivät tunnusta toisiaan ja joista kunkin valta on parhaimmillaankin vain paikallista. Niiden sijasta eri alueita hallitsevat paikalliset sotaherrat ja heimopäälliköt sekä rikollis- ja terroristiryhmät.
Omia lusikoitaan soppaan tunkevat lisäksi ulkovallat, jotka ajavat maassa omia intressejään.
– Libyassa valta on sillä, jolla on aseita, tiivistää vanhempi tutkija Wolfgang Mühlberger Ulkopoliittisesta instituutista.
Käytännössä vallanjako ei ole noinkaan selkeä, sillä poliitikkojen, klaanien ja rikollisjärjestöjen yhteydet ovat tiiviit eivätkä ne aina ole edes erotettavissa toisistaan. Maan voi jo katsoa koostuvan pitkälti kaupunkivaltioista, joista osa on liittoutunut toistensa kanssa.

Valta tulee ulkoisilta tukijoilta

Yksittäisistä ihmisistä eniten valtaa on kenties Khalifa Haftarilla, joka komentaa Libyan niin sanottua kansanarmeijaa. Armeija koostuu Libyan asevoimien entisistä yksiköistä ja niille uskollisista asejoukoista.
Maan itäosissa Bengasin ympäristössä vaikuttava Haftar on profiloitunut islamistien vastustajana. Häntä tukee Libyan vuonna 2014 valittu parlamentti, joka on vetäytynyt Itäiseen Tobrukin kaupunkiin. Haftaria tukevat enemmän tai vähemmän myös Egypti ja Ranska.
– Hänellä on kuitenkin vain niin paljon valtaa kuin hänen tukijansa hänelle antavat, Mühlberger sanoo.
Myös edesmenneen diktaattorin poika Saif al-Islam Gaddafi ilmoitti hiljattain paluustaan Libyan politiikkaan kuuden vankilavuoden jälkeen. Mühlbergerin mukaan hänen mahdollinen kannatuksensa on täysi arvoitus.
– Gaddafisteja on, mutta hänen tukialueensa on varsin rajallinen ja hänen isänsä valtakautta ei muisteta kaikkialla hyvällä. Toisaalta sotiminen, talousvaikeudet ja negatiivinen tulevaisuudenkuva synnyttävät tiettyä nostalgiaa.

Uusi sisällissota uhkaa

Libyan sekasotkun selvittämiseksi YK on tehnyt suunnitelman kansalliskongressin koolle kutsumisesta vuoden alussa ja kilpailevien parlamenttien korvaamisesta uudella parlamentilla.
Kyseessä ei ole mikään läpihuutojuttu, sillä jo maan turvallisuustilanteen huteruus voi estää vaalien järjestämisen. Ei ole myöskään mitään takeita, että Libyan voimatekijät tunnustaisivat uuttakaan parlamenttia.
– Onkin keskusteltu, pitäisikö Libyan valta jakaa Afganistanin loya jirga -heimoneuvoston tapaan.
Jos sopimukseen vallanjaosta ei päästä, sitä aletaan ennen pitkää jakaa asein.
Kaoottisesta tilanteesta huolimatta EU on yrittänyt tehdä Libyan kanssa sopimusta pakolaisten palauttamisesta, vaikka muun muassa orjakaupasta ja kidutuksesta on tullut tietoja tasaiseen tahtiin.
Mühlbergerin mukaan yhteistyö Libyan kanssa on humanitaarisesta näkökulmasta kyseenalaista.
– Libyan pakolaiskeskukset ovat ongelmallisia, eikä maasta ole helppo löytää luotettavia kumppaneita. Ei ole myöskään varmuutta, kenelle Libyaan annetut rahat menevät.
Esimerkiksi pakolaisten Välimerelle pääsyä häiritsevä rannikkovartiosto koostuu ihmisoikeuksista piittaamattomista puolisotilaallisista joukoista, joilla on näppinsä pelissä myös ihmissalakuljetuksessa, joka tuo pakolaisia Libyaan.

STT

Kuvat:

Jätä kommentti

Ole ensimmäinen kommentoija