Hakola teki miesten olympiaennätyksen: ”Ai, löinkö Hannu Mannisen?”

0

Pettymystään sulatelleen Ristomatti Hakolan kasvoille löytyi tuttu virne, kun hän tajusi tehneensä Suomen miesten olympiaennätyksen sprinttihiihdossa. Ennen Pyeongchangia kukaan suomalainen mies ei ollut yltänyt sprintissä kuuden parhaan finaalikisaan, vaikka laji on viidettä kertaa olympiaohjelmassa.
– Ai, löinkö Hannu Mannisen? Aina kun riittävän läheltä tarkastellaan, löytyy jotain positiivista, Hakola ilahtui.
Yhdistetyn Manninen lainattiin maastohiihdon sprinttiin 2002 Salt Lake Cityssä sprintin olympiadebyytissä, ja hän hiihti kahdeksanneksi. Naisissa Suomen olympiahistorian paras sprinttisija on Virpi Kuitusen viitossija Torinosta 2006.
Hakola osaa luetella kevyesti kauden tilastonsa, mutta hiihdon historian tuntemuksessa hänellä on vielä matkaa nykyisin tv-kommentaattorina toimivaan Sami Jauhojärveen. Hakola, 26, oli viime vuonna Lahden MM-hiihdoissa ensimmäinen suomalainen mieshiihtäjä arvokisojen nykymuotoisessa, kuuden hiihtäjän sprinttifinaalissa. Sprintin MM-debyytissä 2001 Lahdessa Ari Palolahti oli A-finaalin viimeinen, neljäs.
Salpausselän yleisön edessä Hakola oli kuudes, kuten tiistaina Etelä-Koreassakin huomattavasti niukemman katsojamäärän edessä. Hyvä jos lehtereillä oli parituhatta ihmistä.

Palautumisaika jäi vähiin

Hakolan olympiakilpailun eväät loppuivat välierän ja finaalin väliseen lyhyeen palautumisjaksoon. Finaalin neljä parasta miestä tuli ensimmäisestä välierästä, ja vain Hakola ja viidenneksi hiihtänyt Ruotsin Oscar Svensson olivat toisesta välierästä.
Neljäs kerta noin 1,4 kilometrin radalla illan mittaan oli Hakolalle jo liikaa.
– Joku olisi voinut luulla, että minä kaaduin, mutta en kaatunut. En ole ennen noin radikaalisti hyytynyt, Hakola myönsi.
Hän jäi parikymmentä sekuntia paljain päin viimassa mestariksi hiihtäneelle Johannes Hösflot Kläbolle, jonka kauden sprinttihallinta on käsittämättömän suvereenia.
– Ihme olisi ollut, jos hän ei olisi voittanut, Hakola antoi tunnustusta.
Italialainen Federico Pellegrino jatkoi Lahden MM-voiton jälkeen olympiahopealla ja todisti hallitsevansa molemmat hiihtotavat yhtä hyvin. Kläbon ikätoveri, neutraalin venäläisryhmän riveissä kisaava Aleksandr Bolshunov jäi kirikamppailussa pronssille, mutta avasi aikuisten mitalitilinsä.

Jylhä tyytyväinen sijaansa

Sprinttihiihtäjä Martti Jylhä eli tammikuussa lieviä epätoivon hetkiä, kun kroppa ei tuntunut vertyvän olympiakuntoon. Tiistaina hän sai kommentoida kisaa huomattavasti huojentuneempana kuin vaikkapa Vantaan SM-hiihdoissa: Pyeongchangin kymmenes sija oli uran toiseksi paras arvokisasijoitus.
– Olen tyytyväinen, miten pystyin hiihtämään vaikeuksien jälkeen. En tiedä, olisinko sijoittunut täällä kovin paljon paremmin, vaikka olisin tammikuussa onnistunut harjoittelussa, Jylhä puntaroi.
Hän otti vaikeudet omaan piikkinsä eikä syytellyt valmennusvastuun kesällä ottanutta Jarmo Riskiä.
– Yritin parantaa suorituskykyäni hitaissa keleissä, ja se meni lihaksiin. Sitten hermotuskaan ei enää toiminut, ja tuli epätarkkaa hiihtämistä.
Samat ongelmat olivat jo vuotta aiemmin päävalmentajaisä Reijo Jylhän valmennuksessa.
– Aika tyhmä pitää olla, jos vielä kolmannen kerran ajaa samaan miinaan. Ehkä tähän ikään mennessä pitäisi jättää pois liian kovat (maito)happotreenit ja lähteä tekemään aerobisuuden kautta, 30-vuotias Jylhä puntaroi.

Iivo Niskanen jättää vapaan kisan väliin

Iivo Niskanen etenee Pyeongchangin olympialaduilla ennakkosuunnitelman mukaan. Perjantaina kisaohjelmassa oleva vapaan hiihtotavan 15 kilometriä jää Niskaselta väliin, ja hän starttaa seuraavan kerran ensi sunnuntaina 4×10 kilometrin viestissä.
Avausmatka, sunnuntain yhdistelmäkilpailu vei tuoreuden Niskasen sprinttihiihdosta tiistaina. Kuopiolainen ei yltänyt vähimmäistavoitteena olleeseen välieräpaikkaan, vaan jäi pari sijaa siitä vajaaksi 14:nneksi.
– Tänään ei ollut hyvä päivä. Oli vaikeaa.
Hän arvioi rajun yhdistelmäkilpailun menneen yllättävän paljon jäseniin.
– Oli perusjaksamista, mutta ei ollut sprinttiolo. Tuohon toisen nousun päälle tuli vielä ihan hyvin, mutta siitä homma ei lähtenyt kiihtymään, Niskanen kertasi.
Hän yritti hyödyntää aika-ajon kärkimiesten Ristomatti Hakolan ja Aleksandr Bolshunovin vetoapua puolivälierässä, jotta kolmossijakin olisi voinut riittää jatkopaikkaan aikavertailusta.
– Katsoin, että siinä oli numerot 1 ja 3, eikä tarvitse kuin seurata. Mutta ei tarttunut koukkuun, Niskanen tiivisti.
Hakolalla oli aika-ajon voittajana rinnassaan numero 1, Bolshunovin kolmonen kuvasi aika-ajon kolmossijaa.

– – –

Korjattu klo 19.52: Paras suomalainen arvokisasuoritus sprintissä Ari Palolahti oli neljäs MM-Lahdessa 2001, ei Hakolan suoritus Lahdessa viime talvena.

STT

Kuvat:

Jätä kommentti

Ole ensimmäinen kommentoija