Miten minusta voi tulla maailman paras koripalloilija?

0
Maajoukkuepelaaja Mikko Koivisto jakoi taatusti arvokkaita oppejaan Vilppaan junioreille.

Vedimme keskiviikkona yhteisharjoitukset Vilppaan mini- ja mikroikäisille tytöille ja pojille.

Yli sata tyttöä ja poikaa kiersi edustusjoukkueen pelaajien pisteillä oppimassa koripallon taitoja päävalmentaja Joonas Iisalon johtaessa toimintaa. Keskiviikon harjoituksissa pääsin Javontae Hawkinsin kanssa opettamaan yhtä lempiasiaani koripallokentällä, kuljettamista.

Harjoitusten jälkeen lapset saivat vielä pyytää nimmareita ja kuvia sekä esittää kysymyksiä. Nimmareita jakaessani tajusin itsekin aloittaneeni koripallon juuri tuon ikäisenä, nuorempana minipoikana.

Muistan myös olleeni Karkkilassa samanlaisessa tapahtumassa uskaltamatta kuitenkaan kysyä pelaajilta kysymyksiä koko koulun edessä. Aloin miettiä mitä kysyisin, jos nyt pääsisin uudelleen samaan tilanteeseen.

Kysyisin varmaan, että miten minusta voi tulla maailman paras koripalloilija.

Entä mitä vastaisin itse tällä hetkellä tuohon kysymykseen?

Vastaisin, että koripalloa oppii parhaiten katsomalla paljon koripalloa ja harjoittelemalla itse vielä enemmän. Neuvoisin katsomaan Youtubesta eri pelaajien liikkeitä ja opettelemaan yksi kerrallaan. Rohkaisisin kokeilemaan opittuja taitoja rohkeasti treeneissä ja peleissä ilman pelkoa epäonnistumisesta.

Suosittelisin tulemaan katsomaan Vilppaan otteluita ja seuraamaan esimerkiksi, miten Mikko Koivisto valmistaa pallottoman screenin, tekee juuri oikean kulman, käyttää sen kovalla vauhdilla ja lukee puolustusta. Tuonkin kokonaisuuden takaa löytyy tuhansittain kovavauhtisia toistoja ja jalkatekniikoiden harjoittelua.

Innostaisin menemään kavereiden kanssa hallille katsomaan muiden treenejä ja heittelemään aina treenien välissä.

Neuvoisin kuuntelemaan vanhempien pelaajien juttuja ja kyselemään heiltä – mielellään koripallosta.

Samaan hengenvetoon muistuttaisin, että kenestäkään ei ole tullut hyvää koripalloilijaa käymällä vain joukkueen harjoituksissa. Hyväksi pelaajaksi tuleminen vaatii paljon työtä myös omalla ajalla.

Toisaalta muistuttaisin, että vielä pitkään aikaan ei tarvitse päättää miksi haluaa isona tulla. Nyt kannattaa kokeilla kaikkea ja tehdä sitä mikä tuntuu hauskalta. Itsekin aloitin koripallon nuorena vain hauskaksi sivulajiksi jalkapallolle ”kuntoa ja nopeutta kehittääkseni”, kuten silloin uutta harrastusta perustelin.

Tuon hauskan sivulajin aloittaminen onkin ollut yksi elämäni parhaista päätöksistä. Ammatin lisäksi olen saanut koripallolta paljon muutakin, kuten parhaat ystäväni ja monet parhaista muistoistani. Kavereiden ja kokemusten lisäksi olen oppinut toimimaan erilaisten ihmisten kanssa ja huomannut, että vaikka me kaikki olemme vähän erilaisia niin kentällä kuin kentän ulkopuolellakin, on meillä kaikilla omat vahvuutemme ja heikkoutemme.

Juuri näistä syistä muistuttaisinkin, että kaikkien tavoite ei tarvitse myöskään olla parhaaksi koripalloilijaksi tuleminen. Uusien kavereiden saaminen, hauskan pitäminen, kunnon kohottaminen tai halu kuulua johonkin yhteisöön ovat kaikki ihan yhtä hyviä syitä koripallon parissa toimimiselle.

Meillä Vilppaassa on tilaa jokaiselle niin kentällä kuin kentän laidalla.

Illan ottelusta on hyvä aloittaa.

Miikka Luosmaa

Kirjoittaja on 23-vuotias karkkilalaislähtöinen koripalloilija ja opiskelija Turun kauppakorkeakoulussa. Hän pelaa ensimmäistä kauttaan Vilppaassa.