Pikkuisten piruetteja

1

LIISA WRIGHT. Tämän vuoden taitoluistelusesonki on viety päätökseen. Jo useana vuonna aikuisten kilpailujen 15-vuotiaat venäläistytöt ovat ihastuttaneet ja hämmästyttäneet minua taituruudellaan. Ja taas liiteli uusi tyttö voitosta voittoon.
Kun henkeä pidätellen seurasin nuoren urheilijan uskaliaimpia hyppyjä ja ihailin äärimmäistä suoritusta, mietin samalla, mitä sellaisen taituruuden saavuttaminen on vaatinut.
Loppuiko tytön lapsuus jo seitsenvuotiaana koulun ja tiukan valmennuksen alettua? Kun tyttö muutti mummonsa kanssa Moskovaan uuden valmentajan takia 13-vuotiaana, jäi muu perhe yli tuhannen kilometrin päähän. Viimeiset kaksi vuotta hän on pystynyt tapaamaan perhettään kerran kahdessa kuukaudessa.

Kuinkahan usein urheileva lapsi saa toteutettavakseen vanhempiensa toiveita eikä omiaan? Ja myöhemmin kuvaan tulevat myös valmentajan odotukset ja vaatimukset.
Huippu-urheilijan varhaisnuoruuskin näyttää karulta, kun ystävyyksien solmimiseen ei jää aikaa. Mutta toisaalta nämä nuoret eivät olekaan tavallisia teinejä.
Nuorten tähtien elämä näyttäytyy minulle kaiken liikunnallisen taiturillisuuden ja kauneuden ohella mahdollisesti myös henkisenä ja fyysisenä rääkkinä. Voiko olympiamestaruuden saavuttaminen 15-vuotiaana olla hyväksi nuoren henkiselle ja fyysisellekään kehitykselle? Näistä tähdenlennoista syntyneet paineet ovat haastavia aikuisellekin, saati sitten lapselle.
Olisiko paikallaan nostaa aikuisten kilpailuihin osallistujien alaikärajaa, jotta he olisivat oikeasti nuoria aikuisia eivätkä vielä tyttösiä?
Edellinen 15-vuotiaana kaikissa kilpailuissa loistanut venäläinen mestari on nyt neljä vuotta myöhemmin vihdoin selättänyt anoreksiansa ja haaveilee aloittavansa opiskelut. Luistelusta hän on tällä haavaa luopunut.
Venäjältä tunnetaan järkyttävämpiäkin taitoluistelijoiden kohtaloita: tyttö painoi teini-ikäisenä enää 25 kiloa. Nykyisilläkin tähdillä on kovat ulkonäkö- ja painopaineet.
Kuinka näistä paineista tulee selviytymään 13-vuotias, jolla on jo nyt ohjelmistossaan neloishyppyjä. Näihin eivät kaikki korkean tason miesluistelijatkaan yllä kilpailuissa.
Vaatii huomattavaa henkistä kypsyyttä kasvaa ja kehittyä huippu-urheilijaksi kovin nuorena, kun harrastus ei olekaan hauskuutta ja kaveruutta vaan kilpailua ja voittamisen tarvetta. Lienee kovin raskasta ja jäytävää täyttää omat ja vanhempien odotukset, vastata valmentajan vaatimuksiin ja pitää vielä yleisö ja fanit tyytyväisinä ja kiinnostuneina.

Sanotaan, enemmän tai vähemmän leikillään, ettei urheilija tervettä päivää näe. Loukkaantumisilta ei säästyne kukaan nuorenakaan. Tämän kauden venäläinen tähti kilpaili pari vuotta sitten murtuneen käden kanssa, kaatui ja mursi jalankin. Muutkin ovat kilpailleet loukkaantuneina. Ihmettelen, eikö pysyvien vammojen uhka kasva silloin liian korkeaksi.
Taitoluistelijatytöillä on kohonnut riski sairastua laihuushäiriöön. Suomessa näyttää onneksi hallitsevan terveempi linja ulkonäköpaineiden suhteen. 18-vuotiaan Emmi Peltosen suhtautuminen on ilahduttava. Hän sanoo: kaikki ovat jäällä upeita.

Kirjoittaja on halikkolainen aikuiskouluttaja.

Urpo

Tuossa on syy, miksi en kannusta omia lapsia sellaisten lajien pariin, joissa viimeistään teini-ikäisenä joutuu seuratoimintaan liittyen valitsemaan sitoutumista vaativan kilpaurheilijan uran tai luopumaan muuten hyvästä harrastuksesta. Onneksi meillä on runsaasti vaihtoehtoja, kaiken lisäksi jopa edullisia.