Puhdasta vettä pimeässä

0

Pienellä kotisaarellani ovat kierrätysasiat olleet puheenaiheena viime aikoina. Asukit ovat päättäneet rahoittaa ja rakentaa kierrätysaseman meille, koska matka kunnan yleiselle moolokille on pitkä ja vaatii autoilua.
Suureksi ihmetyksekseni kaikki on mennyt sulavasti. Vastustusta ei ole esiintynyt lainkaan, vanhemmatkin ihmiset tuntuvat hyvin tajunneen kierrätyksen välttämättömyyteen. Suomalaiset ovat kuitenkin kohtuullisen valistunutta kansaa, joka varmasti haluaa olla luomassa omasta maastaan puhtaampaa.
Muovinkeräyksen hankkiminen tuli hieman kalliimmaksi, mutta sekin haluttiin mukaan. En voi olla ajattelematta miten käsittämätön määrä ohuita muovipulloja kulutetaan muualla maailmassa pelkästään puhtaan juomaveden nauttimiseen.

Meillä Suomessa virtaa kraanasta parempaa vettä kuin se, jota muualla ryystetään pulloista. Eikä suomalaisen pulloveden ostamisessa ole paljon tolkkua.
Rupesinkin ajattelemaan kaikkia sellaisia asioita, joista muualla on tulossa ylellisyyttä, mutta joita meillä täällä Suomessa pidetään itsestäänselvyytenä.
Puhdas vesi, tietysti. Ja tällaiselle saaristoasukille puhdas ilma on tärkeä, siitä huolehtii meillä aika yleinen tuulenviri. Kemiönsaarella ei tosin ole kovin paljon autoja tai teollisuutta, jotka toisivat ilmaongelmia. Eikä kaikkien ole pakko muuttaa Helsinkiin lykkimään lastenvaunuja pakoputkien seassa.
Mitä muuta voisimme tarjota ihmisparoille, jotka asuvat saastuneissa valtioissa.
Meillä on toki hiljaista, ja äänettömyys alkaa olla todella harvinainen asia esimerkiksi Euroopassa. Joka kerta kun tulen etelästä kotiin, olen aivan ihmeissäni noustessani autosta. Ilma tuntuu hyväntuoksuiselta eikä mistään kuulu ääntä.
No, ainakin mikäli unohtaa naapurin pikku vesselin, joka kaasuttaa moottorikelkallaan lahden jäällä…

Mutta paras on jäljellä, se näkyy vain pimeimpään aikaan: kirkas tähtitaivas. Meidän taivaamme näkymiä ei yleensä ole pilaamassa suurkaupunkien yllä värjyvä valosaaste. Tällaisia primitiivisiä oloja ei kohta löydy mistään, ei ainakaan näin hyvinvoivasta valtiosta.
Vettä, ilmaa, hiljaisuutta, pimeyttä. Kaikkea tätä puuttuu muualta maailmasta, kaikesta tästä on tulossa ylellisyystuote.
Kysymys kuuluukin nykyisin: kuinka voimme ottaa tänne vain juuri sopivan määrän turisteja, jotta tämä ylellisyys säilyisi.

Kirjoittaja on Taalintehtaalla asuva kirjailija.