Eron hetki

1

Hurriganes ja Get on. Pavarotti, Domingo, Carreras ja My way. Finntrio ja Rökäleitä mökäleitä kerrassaan.
Tässä ehkä tärkeimmät musikaaliset mieskolmikot ja heidän vaikuttavimmat esityksensä.
Tai lisätään nyt vielä yksi trio: Sipilä, Orpo, Terho ja Jos ystävään sä luottaa voit.
Hallituspuolueiden puheenjohtajakolmikko keskusteli tällä viikolla Kaj Turusen värikartasta. Kansanedustaja vaihtoi vapun alla siniset vähän sinisempään kokoomuksen.
Kaikkien ikävien ja huolestuttavien uutisten keskellä oli huojentavaa kuulla, kuinka keski-ikäiset miehet avautuivat tunteistaan:
– Me kävimme asiat läpi ja olemme kaikki hyvällä mielellä.
– Luottamuskriisi on nyt ohi.
– Meillä ei ole enää mitään hampaankolossa.
Kaikki oli niin hienosti, että puuttui vain eteen työnnetty avokämmen ja:
– Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää.

Kevät on mennyt Selviytyjät Arkadianmäellä -sarjassa muutenkin erojen merkeissä.
Hjallis Harkimo erosi kokoomuksesta ja perusti Liike nyt -nimisen liikkeen, joka ei ole puolue. Miksi olisikaan? Puoluemies perustaa puolueen, liikemies liikkeen.
Yllättäen tämäkin liike personoitui aluksi kolmeen mieheen, ja taas saatiin uusi triohitti: Harkimo, Jungner, Enbuske ja Sota apatiaa vastaan.
Kun eroista puhutaan, täytyy totuuden nimessä myöntää, että nämä kolme herraa eroavat toki toisistaan. Vain kahdella heistä on oma keskusteluohjelma televisiossa. Kolmannen täytyy tyytyä vierailemaan studiossa, kun tarvitaan puolueetonta poliittista analyysiä.
Herrat pystyvät pyörittämään keskenään yhden talk show -kauden ilman ulkopuolisia. Siihen nähden on heikko esitys, että Harkimo on vieraillut tänä keväänä vain kaksi kertaa Enbusken showssa.

Ja onhan meillä vielä Paavo Väyrynen ja hänen eronsa keskustasta ja Euroopan parlamentista. Mutta antaa hänen olla, kun tarjolla on nuorempiakin ravistelijoita.
Elina Lepomäki ei eronnut mistään, mutta hän julkaisi kirjan. Siinä hän haukkuu muun muassa puolueensa kokoomuksen johtamista, mutta ei missään tapauksessa ketään johtajaa.
Paksuutta Vapauden voitossa on kuin synkimmissä ruotsalaisissa dekkareissa. Kirjan nimi sen sijaan herättää yleispätevää toivoa. SDP:kin julistaa nettisivuillaan, että vapauden täytyy voittaa alistaminen.

Salossa kokoomuksen Sanna Lundström eroaa kaupunginhallituksessa. Paikka pitäisi täyttää toukokuun aikana.
Hjallis Harkimon mielestä Suomen todelliset päättäjät mahtuisivat tilataksiin. Mahtuminen ei ole aina määrästä kiinni. Salon kokoomuksen valtuustoryhmässä on vain toistakymmentä jäsentä, mutta he eivät ole aina sopineet edes samaan bussiin.

Sattuvasti sanottua

Taas Lehtoset ilmassa leikkiä lyö, kevätvitsiä viidakko kaikaa!
Laittattomasti lausueltu Salon Kokoomuksesta, ikävä kyllä. Konservatiiveja ollaan. Totisesti. Härkäpäisesti ajetaan eduskuntaehdokkaaksi menneisyyden lupausta, jonka äänimäärä on tippunut vaaleista toiseen. Ja valtuustoryhmästä nyt joutaakin erottaa jokainen, joka ilkeääkin ehdottaa luopumista ukkoyhdistyksen perintöosakkeesta, jonka hoitokuluihin uppoavat kaikkien muidenkin yhdistysten luottamushenkilöpalkkiot. Sen jälkeen passaa taas paistatella puolueena, jonka arvoja ovat sivistys ja suvaitsevaisuus.