Kaksipäinen valtionjohto

0

VESA JAAKOLA. Ensi kertaa 58 vuoteen Kuuban johtajana ei ole enää Castro. Fidelin kuoltua ja veljensä Raulin ikäännyttyä maan parlamentti valitsi äskettäin uudeksi presidentiksi varapresidenttinä toimineen Miguel Diaz-Canelin, 57.
Raul Castro, 86, jatkaa kuitenkin kommunistipuolueen johtajana. Näin Kuuba sai tavallaan kaksipäisen valtionjohdon.
Kahdesta johtajasta enemmän valtaa, etenkin arvovaltaa on Raul Castrolla, vallankumouksen veteraanilla. Fidelin jälkeen hän nousi puolustusministeristä presidentiksi vuonna 2008.

Kuubasta tuli erilainen kommunistimaa vuoden 1959 vallankumouksen jälkeen. Kommunistipuolueiden johtamista sosialistimaista Kuubassa on parhaina aikoina päästy lähemmäksi sosialismin malliyhteiskuntaa kuin missään muualla. Puoli vuosisataa sitten Kuubassa oli vallankumoukselle tavallaan sosiaalinen tilaus, kun luokkaerot olivat kärjistyneet monille sietämättömiksi.
Kansan enemmistö oli tuolloin köyhää väkeä. Vallankumouksen ilosanoma oli sille kuin mannaa taivaalta: uudenlainen ihmisarvo, osallistava hallinto ja kansan parhaaksi toimiva johtaja. Ihastuttiin sosialismin peruslupaukseen: kaikilta kykyjensä mukaan, kaikille tarpeittensa mukaan.
Kun Yhdysvallat käänsi vallankumouksen tehneelle naapurimaalle selkänsä, kumppaniksi tuli sosialismin emämaa Neuvostoliitto. Kommunistisen suurvallan tarjoama yhteiskuntamalli toimi pienessä Kuubassa jopa paremmin kuin Neuvostoliitossa.
Kolme vuosikymmentä 1960-luvulta eteenpäin olivat Kuuban vallankumouksen parasta aikaa. Kansan enemmistö vapautettiin edellisten sukupolvien köyhyydestä, toimivat koulutus- ja terveyspalvelut perustettiin kaikille, monipuolinen kulttuurielämä elvytettiin kukoistamaan ja urheilussa kuubalaisista jalostettiin olympiamitalisteja.
Jopa Neuvostoliiton johtajille tuli tavaksi lomailla Kuubassa, sosialismin ja luonnonolojen paratiisissa. Lomailu loppui Neuvostomaan luhistuttua, ja Kuuban napanuora suurimpaan tukijaansa katkesi. Kuubalainen sosialismi joutui ankaraan kestävyystestiin.

Monet arvelivat, toivoivatkin, että neuvostoavun loputtua myös Kuuba luhistuisi viimeistään 1990-luvulla. Siitä tulikin kuubalaisille pahin vuosikymmen vallankumouksen jälkeen. Maan kansantuote puolittui, kärsittiin elintarvikepulasta, oli jopa nälänhätää, kansa laihtui keskimäärin neljänneksen.
Tähän hätään riensi auttajaksi Castrojen aatetoveri Hugo Chavez Venezuelasta. Kuuban taloutta elvytettiin lähes ilmaisin öljytoimituksin ja mittavalla elintarvikeavulla sekä ostamalla Kuubasta markkinahintaan sen harvoja vientituotteita.
Nyttemmin Chavezin kuoltua ja Venezuelan talouden romahdettua Kuuban valtionjohdossa pohditaan uudestaan, miten tästä eteenpäin omin voimin, ilman ulkovaltojen apua. Presidenttikaudellaan 2008–2018 Raul Castro tiukan linjan aatetovereineen suostui avaamaan kuubalaista kommunismia vain vähän kansalaisvapauksille ja markkinataloudelle.
Uuden presidentin Miguel Diaz-Canelin tiedetään olevan kommunistipuolueen uskollinen palvelija. Kun hän on lisäksi Raul Castron lyhyessä talutusnuorassa, tuskin hänestäkään tulee Kuuban olojen suurta uudistajaa.

Kirjoittaja on emeritusdiplomaatti.