Saunominen on kulttuuriperintöä

0

HEIKKI KOSKI. Suomessa on yli kolme miljoonaa saunaa. Se on aikamoinen määrä viiden ja puolen miljoonan asukkaan maassa. Maailmanennätys, kuten tietysti Suomelle kuuluukin.
Kesäkuun toisena lauantaina vietetään suomalaisen saunan päivää. Sitä on esitetty myös liputuspäiväksi. Meillä tosin näitä liputuspäiviä on jo nyt aika runsaasti, eikä kukaan kiellä liputtamasta suomalaisen saunan kunniaksi, vaikka päivältä puuttuisikin virallisen liputuspäivän asema.

Samoin pyritään saamaan suomalainen saunominen Unescon aineettomien kulttuuriperintöjen listalle. Hanke käynnistyi, kun viime vuonna saunominen liitettiin pesäpallon ja viidenkymmenen muun kohteen kanssa Museoviraston ylläpitämään kansalliseen luetteloon.
Sitä paitsi jos Viro on saanut savusaunansa Unescon maailmanperintökohteeksi, eikö Suomen saunaperinteellä pitäisi olla vähintään sama mahdollisuus?
Koska talvisin en lämmitä vapaa-ajan asuntomme saunaa Halikossa, olen käynyt suunnilleen kerran viikossa Saunaseuran saunoissa Lauttasaaressa. Saunaperinnettä aktiivisesti vaalivan Saunaseuran tiloissa on jäsenille neljä savusaunaa, kaksi tavallista saunaa ja kokeilusauna.
Lauteilla keskustellaan usein savusaunojen lämpötiloista ja lämmittämisestä. Risto Vuolle-Apialan kirjassa Savusauna todetaan, että entisaikaan lämpötilat eivät kohonneet yhtä korkeiksi kuin nykyisin. Saunat lämmitettiin 50–70 -asteisiksi. Vaikka asteet ovat kohonneet, onneksi epäterveistä löylynheittokilpailuista on päästy eroon.
Saunomisen vaikutuksesta terveyteen on runsaasti tutkimuksia. Itä-Suomen yliopiston Sauna ja sydänterveys -tutkimuksessa on havaittu säännöllisen saunomisen vähentävän sydän- ja verisuonisairauksien, muistisairauden ja verenpainetaudin riskiä. Tutkijaryhmä on etsiessään tähän syitä osoittanut, että saunominen alentaa verenpainetta ja lisää verisuonten joustavuutta.

Jokaisella meistä on omia saunakokemuksia ja -muistoja. Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä julkaistiin vuonna 2000 toimittaja Lauri Malkavaaran kertomus päivästä, jonka hän vietti renkinä Koivistojen Tähtelässä. Siitä jäi mieleeni erityisesti kohta, jossa isäntä saunaan mentäessä kysyi toimittajalta, olivatko tällä varmasti vaihtoalusvaatteet mukana.
Näin kysyi oma isänikin aina, kun yhdessä lähdettiin joko omaan tai naapurin saunaan Halikossa. Tosin usein saunan eteishuoneet, joissa vaatteita vaihdettiin, olivat vielä sotien jälkeisinäkin vuosina siinä määrin nokiset, ettei vaihtovaatteidenkaan puhtaudesta ollut saunasta lähdettäessä takeita.
Suomessa 1970-luvulla toimineen Unkarin suurlähettilään Rudolf Rónain saunassa Mátra-vuoristossa olen vieraillut useaan otteeseen. Rónai jakoi todisteena aina vierailleen saunadiplomin. Mátralla – seitsenkielisessä diplomissa luvattiin – ”terveytenne hoitamisen ohella olette elvyttänyt inhimillisen luomiskykynne”.
Leppoisat ja kiireettömät saunakerrat ovat sellaisia elämän pieniä iloja, joita on oppinut arvostamaan sitä enemmän mitä vanhemmaksi on tullut. Ehkä Unescokin tulee ymmärtämään suomalaisen saunomisen moniulotteisen arvon.

Kirjoittaja on hallintotieteiden tohtori.
heikki.koski@pp4.inet.fi