Haasteellinen Rinne

0

ANTERO LEPPÄNEN. Anagrammi on peli, jossa sanan tai useamman kirjaimet ryhmitellään uudestaan ja muodostellaan merkitykseltään aivan uusia sanoja. Niiden sisällöillä ei ole mitään tekemistä alkuperäisen kanssa. Hauskaksi peli menee silloin, kun tulokseksi saadaan jotain hulvatonta: esimerkiksi entisen kaupunginjohtajan erisnimestä konttorin taakka.
SDP:n puheenjohtajasta ei ole kansanvillitsijäksi, eikä hänen nimensä taivu anagrammimaisiin hauskuuksiin, mutta aasinsilta vieköön eteenpäin. Helsingin Sanomien toimittaja haastatteli (4.7.) Antti Rinnettä ja kysyi, onko hän taakka puolueelle. Rinteen lisäksi joku muukin saattoi ihmetellä kysymystä. Olihan Rinne juuri julkaistussa gallupissa ensimmäistä kertaa noussut pääministerisuosikiksi.

Kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat nauttivat käytännössä aivan yhtä suurta/pientä suosiota kuin heidän johtamansa puolueet. Se lienee loogista. Tänä päivänä politiikka on henkilöitynyt, ja puheenjohtaja on puolueensa julkisivu. Siksi puheenjohtajan ja puolueen kannatukset kulkevat käsikynkkää.
Kaikista puoluejohtajista Li Andersson on sääntöön kuuluva poikkeus. Hänen henkilökohtainen gallupsuosionsa eroaa merkittävästi puolueen mielipidekyselyjen kannatuksesta. Ei ole trendikästä olla vassari, vaikka moni haluaisikin lähteä Anderssonin kanssa tuopilliselle, kenties useammallekin.

Politiikasta ammatikseen kirjoittavien arviot ja tulkinnat gallupeista ovat mielenkiintoisia vaikkakin subjektiivisia. Antti Rinteen ykköstilalle ei ole peukutettu, koska sitä ei (haluta) nähdä miehen omana ansiona. Häntä pidetään Hannu Hanhena, jonka vain hallituksen epäonnistunut politiikka on nostanut aallonharjalle. Pitäisikö Rinteen pyytää anteeksi ansiotonta arvonnousuaan ja hallituksen kompasteluja? Pikemminkin pitäisi kehottaa hallituksen johtokaksikkoa tutkailemaan tekemisiään suuressa savotassa? Esimerkiksi kokoomuksen kannattajista korkeintaan viidenneksellä on halua hallituksen sote-souvin takuumieheksi.
Ei demareilla gallupkannatuksen vuoksi ole mitään syytä henkseleiden räpsyttelyyn. Kysehän on mielipidekyselystä eikä vaalituloksesta. Niitä kuitenkin luetaan ja niihin puoluetoimistot ja innokkaimmat kannattajat jopa uskovat. Tosin vain sillä edellytyksellä, että lukemat ovat omalle porukalle edullisia.
Toiseksi on muistettava, että politiikka on kestävyys- eikä nopeuslaji. Ei maratonia 34 kilometrin kohdalla johtavankaan kannata ryhtyä voittoa tuulettelemaan. Kärkipaikan pitäjän vaihtuminen käy nopeasti, ja äkisti saattaa tulla noutajakin; vaalikautta on vielä lähes neljännes jäljellä.

Antti Rinteellä on hieman samanlainen ongelma kuin värittömäksi leimatulla puoluetoveri Kalliomäellä aikoinaan. Jos hän seisoisi päällään eduskunnan edessä, lehdissä kirjoitettaisiin, että kansanedustaja seisoi värittömästi päällään eduskunnan edessä. Rinteen painajainen näin jalkapallon MM-kisojen mainingeissa on, että neljä vuotta hallitus ja oppositio pallottelevat, ja lopuksi kokoomus voittaa eduskuntavaaleissa.
Itse olen leppeän rentona.

Kirjoittaja on salolainen entinen kunnallispoliitikko.