Hajottaako maahanmuutto unionin?

2

VESA JAAKOLA. Kesäkuussa pidetyssä Euroopan unionin huippukokouksessa pääaiheeksi nousi maahanmuutto ei-toivotulta osaltaan. Se ravistelee nyt EU-maiden sisäpolitiikkaa ja unionin ulkosuhteitakin. Se hajottaa nyt unionia pahemmin kuin muut näköpiirissä olevat ongelmat.

Maahanmuutto valvotti EU-valtionjohtajia yli yön ja siitä tehtiin vaivalloisesti päätöksiä. Ne herättävät enemmän kysymyksiä kuin antavat vastauksia.

Maahanmuutosta uutisoidaan muistuttamatta, että on monenlaista maahanmuuttoa.

Suuri osa maahanmuutosta ei ole ongelmallista vaan jopa toivottavaa. Valtioista toisiin muuttaa väkeä eniten työsyistä, parisuhteiden perusteella ja opiskelemaan sovitusti, hallitusti.

Ongelmana on ei-toivottu maahanmuutto. Sellaista koettiin massamäärin EU-alueella vuonna 2015. Lähialueiden sotia ja selkkauksia pakeni EU-alueelle yli miljoona.

Suomeenkin tuli tuolloin yli 30 000 turvapaikan anojaa. Näissä oli paljon myös henkilöitä, jotka pakenivat köyhyyttä paremman elämän toivossa.
EU-valtionjohtajien päänsärkynä on ei-toivottu maahanmuutto. Monissa unionimaissa kansa, kansalaiset, äänestäjät vastustavat suopeaa suhtautumista näihin maahanmuuttajiin.

EU-jäsenmaiden ja unionin on tehtävä jotakin ongelman lientämiseksi. Pelko äänestäjien suhtautumisesta viitoitti huippukokouksen päätöksiä. Niissä keskeisin tavoite on saada ei-toivottu maahanmuutto jonkinlaiseen hallintaan.
Päätettiin perustaa selvittelykeskuksia, joissa EU-alueelle pyrkivät pakolaiset rekisteröitäisiin ja heidän turvapaikka-anomuksensa käsiteltäisiin. Keskuksia perustettaisiin sekä EU-alueelle että sen naapurustoon. Keskuksien toimintaa hallinnoisivat EU ja maailman pakolaisjärjestö UNHCR.

Ensimmäinen epäilevä kysymys on, minne EU-alueen naapuristoon tällaisia keskuksia perustettaisiin. Ensi reaktiot useista naapurimaista ovat kielteisiä, etenkin Pohjois-Afrikasta, mitä kautta pakolaisia nyt eniten tulee.

EU ei voi perustaa pakolaiskeskuksia noin vain muihin valtioihin vastoin niiden suostumusta.

EU-alueellekin mahdollisesti perustettavista keskuksista unionimaat jo kiistelevät. Välimeren alueen maista Ranska ei sellaista halua. Eteläisistä unionimaista yksikään ei ole ilmoittautunut keskuksen majoittajaksi. Näihin keskuksiin sijoitettaisiin kai eniten Välimereltä pelastettuja maahan pyrkijöitä.

EU-valtionjohtajat pohtivat ennakoivasti myös sitä, mitä turvapaikan saaneille tehtäisiin keskuskäsittelyn jälkeen.

Päätettiin, että EU-maat ottaisivat heitä asukkaikseen, mutta vapaaehtoisesti. Näin oli päätettävä siksi, että muutamat valtionjohtajat eivät halua jakaa pakolaisista koituvaa taakkaa – sisäpoliittisista syistä. Nykyisessä poliittisessa ilmastossa muuallakaan ei olla innostuneita ottamaan lisää pakolaisväkeä.

Lisäksi kyseisten keskusten perustamiseen ja toimintaan liittyy muita vaikeasti ratkaistavia juridisia, taloudellisia ja ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä.

Mitä tehtäisiin niille pakolaisiksi pyrkineille, joiden anomus hylätään? Jo nyt monet lähtömaat eivät halua heitä takaisin. Jäisivätkö hekin asumaan leirikeskuksiin vuosiksi, vuosikymmeniksi, heikoin ihmisoikeuksin?

Kirjoittaja on emeritusdiplomaatti

Emme tarvitse etäohjausta

Jutun otsikkoon viitaten: saisi hajoittaa. Voisivat sitten taas kansallisvaltiot päättää ihan itse omista asioistaan.

Allan

Otsikkoon viitaten.
Jos Sipilältä ja Orpolta kysytään, Suomi jää viimeisesi EU:hun ja maksaa viulut.