On pidellyt

0

REIMA SUOMI. Kun vieraat ihmiset kohtaavat, eikä löydy mitään luontevaa puheenaihetta, on aina turvallista aloittaa säästä. Tosin useat käytösoppaat neuvovat että säästä ei kannata keskustella, keskustelu kun yleensä loppuu lyhyeen.
Nykyajan ihmiset pyrkivät tunnetusti täydellisyyteen. Kun jotain tehdään tai suunnitellaan, mikään ei saa mennä pieleen. Kaiken pitää olla täydellistä, siloteltua ja hallittua.

Harvoina ja pitkään kaivattuina kesäloman päivinä kauniin hellesään kaipuu korostuu. Ikäväksi komponentiksi muodostuu usein sää, joka ei toiveita tottele. Vaihtoehto sään muutosten toivomiselle voisi olla sopeutuminen: tehdään mitä on suunniteltu säästä huolimatta.
Itselleni on pitkälti jäänyt tämä lähtökohta, ei vähiten ruotsin kielen opintojen vuoksi. Muistan vieläkin ensimmäisessä ruotsin kielen oppikirjassani kappaleen, missä golfin pelaaja kertoi, että hän menee aina pelaamaan golfia, kun niin on suunnitellut, säästä huolimatta – muutenhan koko harrastus jäisi toteuttamatta.
Kuten muussakin uutisoinnissa, sääennustuksessa ei saisi ottaa kantaa, mikä on hyvä tai huono sää. Yksi kaipaa poutaa, toinen sadetta, jossain arvostettaisiin tuulta, toisaalla tyventä. Joku mieltyisi kylmään ilmaan, joku toinen helteisiin.
Sään ilmiöt eivät kaikkialla ole samanlaisia. Itse olen saanut nähdä tropiikin rankkasateen ja Pohjois-Amerikan lumimyrskyn, blizzardin. Sateen intensiteetti oli paljon suurempi kuin meillä koskaan. Myrskyt ovat tunnetusti erilaisia eri paikoissa, siksi niitä myös kutsutaan eri paikoissa eri nimillä: taifuuneiksi, tornadoiksi tai vaikkapa hurrikaaneiksi.
Mielenkiintoinen on se tapa millä sääennusteet personoidaan yhden henkilön, usein tavallaan luottometeorologin, tekemiksi. Todellisuudessahan sääennusteiden takana on suuri koneisto. Saman ilmiön jatkumo on, että meteorologi tavallaan vastuullistetaan säästä, on hänen vikansa jos sää ei miellytä.

Sään ennustaminen on todellista suuren datan käsittelyä, ja vaatii tavattoman koneiston. Suurin panos menee säähavaintojen tekemiseen, mutta saavat tietokoneetkin pitkään rouskutella monimutkaisia säämalleja.
Paineet kaikkialla kasvavat, kun sääennustusten pitäisi olla entistä tarkempia niin ajallisesti kuin paikallisestikin. Esimerkiksi maakunnan sään sijaan pitäisi ennustaa jonkin kunnan sää, ja vuorokautisista ennusteista pitäisi päästä tuntien tarkkuuteen.
Helposti näkee myös sääennustamisen teollistumisen ja säästöpotentiaalin. Vaikkapa Pohjoismaissa yksi ja sama tietokone voisi rouskutella koko alueen sääennusteet, nyt ennusteita pääosin tehdään kalliilla koneistolla jokaisessa maassa erikseen.
No, jumalanpilkkaahan tuo koko sään ennustaminen on, kuten eräs meteorologian professori kerran asian kärjisti. Ilmakehä on ihmistä suurempi, ja sen liikkeiden ennustaminen on aina vaikeaa.
Sää on niin sanotusti korkeammassa kädessä. Tosin ihminenkin on saanut ikävän sivuosan sään tuottamisessa, yhä useammin säätilaan vaikuttaa ihmisten aikaansaava saastuttaminen.

Kirjoittaja on tietojärjestelmätieteen professori.