Iän mukaan

0

Vanhuus ei tunnetusti tule yksin, vaan sillä on mukanaan monenlaista vaivaa ja vastusta. Ylipirteät ikäpositiiviset väittävät, että ikä on vain numero, mutta kyllä se on luku, vähintään kaksinumeroinen.
Vielä kesken olevan kesän joka paikan puheenaihe on ollut helle. Kädenlämpöisen pintapulinan alla on lillunut muitakin teemoja. Yksi on vanheneminen, pehmeämmin sanottuna ikääntyminen ja siihen liittyvät ikävät ilmiöt.

Sinivalkoinen ääni Katri Helena on perunut kesäkeikkansa. Sairaus väsyttää, eikä taiteilija kestä fyysistä rasitusta. Tom Jones perui keikkojaan, koska joutui sairaalahoitoon.
Katri Helena täyttää kohta 73, ja Tomppa on jo 78-vuotias.
Miksi heidän sairastumisensa on uutinen? Ammatinvalintakysymys. Eläkeiän korottamisesta huolimatta harva aikaa sitten seitsemänkympin sivuuttanut soittaa aamulla pomolle, että sorry, en pääse töihin, koska olen kipee.
Walesin tiikerin Turun keikan tuuraajaksi ei kutsuttu lajitoveri Kisua, 67, vaan Tapani Kansa, 69, Frederik, 73, ja Danny, 75.

Moni taiteilija tekee työtään niin intohimoisesti, että ikä menettää merkityksensä. Arkisemmissa ammateissa vuosien kerryttämä äreys ja piintyneissä tavoissa pysytteleminen ärsyttävät nuorempia, mutta esiintyvästä taiteilijasta puhuttaessa niitä kutsutaan karismaksi ja kestohiteiksi.
Siksi nuoruutta ihannoivassa populaarikulttuurissa on tilaa myös varttuneemmille artisteille. Salon iltatorin lavalle mahtuvat yhtä lailla Tuomari Nurmio, 67, Michael Monroe, 56, kuin Nelli Matula, 22.
Jos tämän kolmikon perusteella tekee yleistyksiä, nuorimmat artistit tekevät vaivattomimmin korvissa sulavaa musiikkia ja vanhimmilla on yhteinen ongelma fanien kanssa: aina ei tiedä, tuleeko räminä sedän kitarasta vai nivelistä.

Vanhenemista miettiessä tajuaa vääjäämättä, että jonain päivänä vanheneminenkin loppuu.
Tunnelmaa ei yhtään kohota tieto, että tällä viikolla vietettiin maailman ylikulutuspäivää. Ihminen kuluttaa enemmän kuin maapallo tuottaa. Elintasossa eliittiin kuuluvien suomalaisten ylikulutuspäivä oli jo huhtikuussa.
Vaikka tuhoaakin ympäristöään, ihminen yrittää myös korjata asioita. Muoviongelmaan on etsitty ratkaisua pitkään. Hajoavuus oli ensimmäinen askel ekologisuutta etsittäessä. Tällä linjalla on jo edetty viimeiselle rajalle. Vihannestiskeillä on tarjolla kaupassa hajoavia muovipusseja.
Palataan vielä laulajiin. Kulttuurin kuluttaminenkaan ei ole päästötöntä, mutta lohdun tuo tieto, että mahdollisia varaosia ja implantteja lukuun ottamatta taiteilijat ja yleisö ovat enimmäkseen biohajoavia.